Parisuhde arkea parte 1

Maanantai-ilta. Ihan tavallinen sellainen. 

Töistä palattua keittiössä näyttää olevan kaaos. Melko heikunkeikun elämää kun vietämme jäi edellisen päivän paistinpannut pesemättä, ja lautasetkaan ei löytäneet pesukonetta. 

Kisu huikkaa sohvanpohjalta saaneensa kaverilta lainaan dvd boksin eikä malttaisi lopettaa sitä kesken. Jatkaa se kuitenkin:  Mitä me syödään tänään?

Vaimo: Niin siis ootko käynyt kaupassa?

Mies:.. En..

V:..Sitten ei varmaan syödä…

Pienoisen väsytystaistelun jälkeen onneksi saadaan yksi kappale nepalilaista aviomiestä ylös sohvalta ja mukaan kauppaan kantoavuksi. Auttaa se keittiössäkin, pilkkomalla sipulit. Ja sitten se palaa tv:n ääreen: Hei täällä alkaa jääkiekko, katotaanko? (Siis jääkiekko?? Siis mistä lähdin me ollaan oltu kiinnotuneita jääkiekosta??)

Puhisen itsekseni, että tää ruokahan tässä pitää ensin laittaa. Ja kun huikkaan että se olisi valmista: Tuo tänne kun tässä just on jännä kohta tässä pelissä

(Ja ne pyykitkin on pesemättä…)

Syvälle juurtuneet sukupuoliroolimallit. Siinä varmaan yksi monikulttuurisen suhteen (tai ainakin meidän perheen) ensimmäisistä kompastuskivistä. Aikansa sitä jaksoi taistella vastaan ja jäkättää kunnes tajusi, että ei se ehkä ihan hetkessä muutu. Siis kun toinen on 20+ vuotta elänyt elämää jossa äiti tai serkun vaimo tai täti tekee kaikki kodinhommat, pyykkää, siivoaa ja laittaa ruoan sekä kantaa sen nenän eteen, niin ei kai sitä nyt kuukaudessa suomivaimon kanssa opi siitä pois. Eihän se ole edes pyykinpesukonetta ennen Suomeen tuloa käyttänyt, ei se ole muuta kun oman maan ruokaa joskus harvoin laittanut eikä imuriin koskenut, kun ei niillä sellaisia siellä normiperheessä edes ole kuunaan nähty. Niin että pitää uskoa ja luottaa että vanha kunnon sananlasku hitaasti hyvä tulee on oikeasti totta.

Peli loppuu.

Vaimo: Hei nää lautaset on vielä tässä…voisi viedä koneeseen.

Mies: Mä meen tupakalle…

V: kröhöm siis KUKA teki ruoan, KUKA tiskasi ennen sitä paistinpannut….ja siis missämaassametaasoltiinkaan?

M: okei okei… 

 

Hitaasti hyvä tulee…

 

talvi1.jpgJa niin ettei nyt kukaan lukija luule etteikö Kisu hommiakin tekisi niin tekee se  ainakin talvisin miesten työt 🙂

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Tapahtui kerran Kathmandussa

Tapahtuipa Kathmandussa elokuussa 2008:

”Haluaisitko kuulla Nepalilaista musiikkia”, vastaan tuleva nuorehko paikallinen poika kysyy. ”Meillä on illalla viideltä konsertti, tule sinne” hän jatkaa ojentaa pienen lappusen jossa on vähän epämääräinen kartta ja selostus illan musiikkiesityksestä. Hymyilen ja kiitän ja jatkan matkaani… näitä kaikenmaailman tarjoajia on vuorokauden Nepalissa oloni aikana ehtinyt tulla jo kymmeniä.

Illalla kävelen suunnilleen samoilla tienoilla, Kathmandun turistialueella Thamelissa, matkalla jonnekin etsiäkseni illanistujaispaikkaa. Kaivelen taskustani kolikoita ja käteen osuu samainen paperilappu. Ja yhtäkkiä edessäni seisoo samainen poika ja kysyy minnes matka. Kerron suunnitelleeni olutlasillista jolloin toki kysymys kuuluu: ”Saanko tulla myös?”

Kolmisen vuotta, monta mutkaa ja olutlasillista myöhemmin Kisu matkassa istun Intian puolella Varanasin kaupungissa, Ganges joen rannalla. ”Mennäänkö naimisiin?

varanasi.jpg

Varanasissa toukokuussa 2011

Tuosta päivästä tuli juuri kuluneeksi kaksi vuotta. Ja naimisiin tosiaan mentiin. Ja muutettiin Suomeen. 

Ja millaista vuoristorata- elämää tämä liitto mukanaan  toikaan.

 

 

Suhteet Rakkaus Matkat Musiikki