Voisin kertoa…

… vaikkapa siitä kuinka sain muutama viikko sitten velib-pyöräkortin, jolla nyt suhataan kätevästi työmatkat ja muut huvireissut; toki kieli keskellä suuta, sillä Pariisin kaaottinen liikenne pitää pulssin kohollaan. Mutta kylläpä nautin; älyttömän ihanaa ja vapauttavaa pyöräillä pitkin kaupunkia! Etäisyydet tuntuvat niin lyhyiltä, ja ainaisen kävelyn rinnalla fillarointi on oikein toimiva hyötyliikuntamuoto. 

Voisin myös kertoa viime sunnuntain katukirppismarkkinoista, jonne ystäväni kanssa vahingossa eksyimme. Pyörät sitten nopsaa parkkiin ja ei muuta kuin penkomaan. Aurinkoisena sunnuntaipäivänä kelpasi vaeltaa kiireettömästi kojulta toiselle Pigalleen ja Montmartren alueella. Mukaan tarttui 1920-luvun kristalliset sampanjalasit, jotka sain tingattua käypään hintaan. Tuumasin, että vaikka ei olekaan varaa nauttia sitä kallista poreilevaa, voi silti juoda eleganteista laseista. Oi turhamaisuus!

Niin, oma stoorinsa olisi myös kertoa viime lauantaina tapaamastani pariisittaresta, entisestä seksiaddiktista. Mielenkiintoisia stooreja ja analyyseja riitti koko illaksi, mutta tämä jääköön toisen postauksen aiheeksi.

Ja vielä, tämän viikon aamujuoksun kruunasi palomiesten juoksurinki, joka minut saartoi lenkkireitillä. Pitihän sitä pysähtyä ottamaan kuva, kun pompiers-parvi kiilasi ohi. 

Ihanaa loppuviikkoa! Minä siirryn nauttimaan ansaitusta vapaapäivästä.