Hei lukijat! Olen aloittanut uuden blogin. Jatkossa voit lukea kuulumiseni Ranskasta osoitteesta www.satuadam.com.  Edelliseen postaukseen lisäten ainakin seuraavaa on tapahtunut: menin naimisiin, asun edelleen Pariisissa, vaihdoin työpaikkaa ja nyt olen vielä raskaana.  Paljon on siis tapahtunut vuoden aikana! Tästä kaikesta lisää löpinää uudessa blogissani. Käy kurkkaamassa!

  Viime uudenvuodenaattona istuin hervantalaisen yksiön lattialla juomassa halpaa skumppaa ja askartelin miellekarttaa vuodelle 2014. Leikkelin vanhoista ranskalaisista muotilehdistä ideakuvia ja kirjasin ylös noin viisitoista keskeistä tavoitetta. Mukaan mahtui niin pieniä kuin muutama suurempikin haave. Yksi suurimmista oli mielenkiintoisen työpaikan löytäminen, muutto Pariisiin ja kolmen korkeakoulututkinnon suorittaminen loppuun. Pienempiin lukeutui välitavoitteita, kuten: kasvatustieteen perusopintojen suorittaminen, […]

Kirjoitin taannoin elämänmuutoksista – ja siitä, kuinka ne jo usein ennakolta aavistaa. Kun on tulossa jonkin uuden äärellä, löytyy meistä energiaa, joka johdattaa juuri sinne minne on tarkoitus kulkea.  Konkreettsesti minut johdateltiin tällä viikolla Palais de Tokyoon, jossa koin parin tunnin ajan elämysmatkan, jota en tule koskaan unohtamaan! Vaellellessa punaisesta tai hämärästä huoneesta kohti valoa […]

Pariisin ”talvinen” koleus pääsee aina yllättämään. Ulkona kävelen hartiat korvissa ja kiedon yhä tiukemmalle villakangastakkiani. Sisällä taas on niin kylmä, että istun ryystämässä aamukahvia takki päällä ja roudaan rullattavaa patteria sängyn ja työpöydän välillä, sijainnin mukaan. Mutta viis kylmyydestä, nyt eletään vuoden taianomaisinta aikaa. Voin avoimesti tunnustaa olevani jouluihminen. Rakastan fiilistellä joulunalusaikaa; polttaa kynttilöitä, leipoa, […]

    Näyttäytyi aamulenkin lomassa näin kauniilta. Oli pakko pysähtyä. Olisi pysähdyttävä, mietin. Valokuvassa tiivistyy hyvin se rauhallinen mielenmaisema, jota kohti pyritään. Joku kuitenkin minussa viestii, että muutoksen tuulet puhaltavat. Vielä tosin hyvin laimeana, kuten kuvassa kohdettaan lähestyvä samea savu. Selvästi eräänlainen henkinen matka on käynnistynyt. Pilkahdus valosta kertoo, että ehkä tämä uusi voima tai […]

    Olen epäluotettava kertoja. Poukkoilen sinne tänne ja katoan teille tietämättömille.Viimeiset kolme viikkoa olen tehnyt ympäripyöreitä työpäiviä, antanut iltaisin suomen kielen yksityistunteja ja yrittänyt epätoivoisesti edistää graduani. Arvatenkin olen useana iltana vain kaatunut sänkyyn. Ajatukset ovat pyörineet lähinnä sillä tasolla, että mitä minun pitää muistaa huomenna.  Kiire on saanut miettimään omaa stressinsietokykyä ja selfhelppiä […]

Tupsahdimpa sitten Helsinkiin työmatkalle.  Viimeiset pari päivää olen ravannut pressipäivillä, juossut tapaamisista toiseen ja tutustunut ihan mahtaviin uusiin ihmisiin. Ennätin myös juoksulenkille entisille kotikulmillani Katajanokalle, söin uunituoreen korvapuustin (tätä on odotettu!) ja muistin taas, miksi meri-ilmasto ei sovi minulle: aina tuulee! Tämän johdosta niska-hartiaseutuni on taas niin jumissa, että liekö useammatkaan löylyt saavat kipua lievenemään. […]

Viime sunnuntaina paistateltiin 25 asteen lämmössä St. Martinin kanaalilla, napattiin matkaan hipsterien suosimasta aussikahvilasta cappuccinot ja suklaakeksit ja otettiin aurinkoa.    Rusketusrajoista ei ehtinyt olla paljoakaan iloa, kun muutama päivä myöhemmin ilma viileni niin, että tiistaina suunnatessani kulkuni Jaakko Eino Kalevin keikalle La  Machine du Moulin Rouge’en  (joka muuten sekin oli täynnä übercoolia hipsteriporukkaa juuri […]

Yhtäkkiä sitä huomaa elävänsä keskellä arjen kaaosta: kalenteri on täynnä toinen toistaan suttuisempia merkintöjä ja kotona ehtii käydä vain kääntymässä. Ja kun kotoa lähdetään aamulla, tarkistetaan moneen kertaan, että hella ja kaikki muut laitteet ovat pois päältä – ihan varmuuden vuoksi!  Illalla olisi kiva käydä näyttelyissä, leffassa ja tavata ystäviä dinnerillä, mutta työtehtävät ja gradun kirjoittelu […]

Ensin yritin vastustaa instituutin tiloissa toimivan Café Coutumen kahveja. Painelin kiltisti henkilökunnan keittiöön ja keitin suomalaisittain suodatinkahvisumpit (myrkkyä!). Mutta eräänä päivänä Coutumen kundi toi minulle maistettavaksi cappuccinon. Se oli yksi parhaimmista. Ja tietäähän siinä miten kävi. Nykyisin aloitan työpäiväni näissä merkeissä:   Miksei arjesta tekisi vähän siedettävämpää, jos päivän yhden (varman) hyvän hetken sijoittamiseen kuluu […]