Muutama viikko sitten kävin katsomassa Keira Knightlyn ja Mark Ruffalon tähdittämän New York Melodyn. Trailerin perusteella en ollut vakuuttunut, mutta elokuvapa yllättikin positiivisesti. (Myönnetään, suurin syy, että menin katsomaan elokuvan oli hottiakin hotimpi Mark Ruffalo) Leffa oli sympaattinen, eikä ollenkaan liian siirappinen tai ennalta arvattava.  Ruffalo-fiksaation lisäksi, pidin elokuvan puvustuksesta. Leffassa Keiran roolihahmo oli […]

  Joka kerta, kun vierailen ystäväni luona, törmään heihin: pulupariskuntaan. He lentävät vastapäisen talon tasanteelle, ensin yksi, sitten toinen perässä. Halivat ja pusuttelevat, hoivaavat ja ovat lähekkäin. (Haluan uskoa, että kyseessä on samat pulut!!!) Ja ajattelen: niin, puluthan sen tietävät; olemme rakkauden kaupungissa.  Erään illan päätteeksi syntyi tällaista jääkaappimagneettitaidetta:     Voimasanoja, ei lisättävää!  

Viime viikonloppuna autoin ystävääni muutossa.  Ystäväni pakkasi omaisuutensa taksiin ja suhasi kymppi arrille. Minä kiritin d’Abukir’ia pitkin vastalle. Uuden asunnon alaovella treffasimme – kuin kaksi koditonta matkalaukkujen keskellä. Sitten kannettiin hiki otsalla laukut ylimpään kerrokseen. Ja kas näin: muutto pariisilaisittain!  Ovi avautui pieneen, mutta valoisaan yksiöön. Oli aika pysähtyä katsomaan näkymää:     Kun sitten […]

  Niin, pärjäisikö? Vuosi sitten Suomeen palattuani alkoi eheytysprojekti: aloin urheilla ja syödä terveellisemmin sekä kiinnittämään huomion omaan jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Pariisiin tullessani vannoin, että pitäisin sen kuuluisan balanssin yllä. Mutta miten kävikään? Liikuntaharrastusta olen jatkanut säännöllisesti, mutta ravinnon suhteen olen eksynyt sivupolulle. Muutama viikko sitten havahduin siihen, että koin oloni useana päivänä uupuneeksi. […]

  näkemistäni elokuvista oli tämä: Boyhood.  Kun ystäväni lähti pariksi viikoksi Suomeen eheytyslomalla, sain lainaan hänen leffakorttiaan – ja pitihän sitä hyödyntää. Eilen ennen elokuviin lähtöä arvoin niinkin typerän asian kanssa kuin, jaksanko istua paikoillaan ja katsoa lähes kolme tuntia kestävän leffan. Ja: mitä jos tulee pissahätä yms. (minulla on vessaneuroosi, ahdistun vieraissa paikoissa aina […]

          Helposti siinä käy niin, että jumittaa vain omalla arrilla. Päivät menee arkisten askareiden parissa: gradua kirjoittaessa, lenkkeillessä Tuileries’in puistoa ympäriinsä, ja mitä nyt välillä ravaten d’Aboukir’ia pitkin Strasbourg-St.Denisiin aperolle. Lauantaina minä ja poikaystäväni päätimme lähteä päämäärättömästi vaeltamaan keskelle turistirysää, Montmartrelle. Kivuttiin portaita ylös ja alas, väisteltiin turisteja, poikettiin suklaakaupassa ostamassa taivaallisen […]

Viime viikko Pariisissa oli yhtä hellettä. Päivistä nautittiin vaatimattomasti naapurin nurtsilla eli Louvren huudeilla. Ne harvat hellepäivät, jotka ovat sattuneet kohdalleni, olen jumittanut vanhoissa leviksen farkkushortseissa ja rääsytopeissa. Alkoi kyllästyttää! Periaatteessa en sijoita hellevaatteisiin niiden (lyhyen) kausiluonteisuuden vuoksi, vaan kierrätän vuosi toisensa jälkeen samoja vaatteita. Mutta sitten eräänä torstai-iltana, kun olin kirmaamassa rue d’Aboukir’iä kohti […]

  …ja minun se näyttää tältä: vähän karulta ja rosoiselta, mutta vaaleansinistä taivasta vasten kauniilta, aivan kuten minun Pariisini. Noin vuosi sitten pakkasin laukkuni ja muutin takaisin Pariisista Suomeen. Syy oli roikkuneiden opintojen. Opiskelin ja suoritin. Vielä uudenvuodenaattona askartelin Hervannan yksiöni lattialla lehtisilpun keskellä unelmakarttaa vuodelle 2014, johon kirjasin muun muassa hankkivani työharjoittelupaikan Pariisista ja […]

    Vuosi sitten Pariisissa asuessani omistin UGC-kortin, jolla parinkympin kuukausimaksulla sai käydä rajattomasti elokuvissa. Hyödynsin korttia – ja paljon! Leffakortti olikin eräs arkinen asia, jota jäin kaipaamaan palatessani takaisin Suomeen. Puhumattakaan ranskalaisista elokuvista! Nyt Pariisiin hiljattain muuttaneena mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa yksin perjantai-iltaa ja ensimmäistä viikkoa Ranskassa kuin painella leffaan.  Niinpä siis kävelin […]

  Vaatevallankumous-päivän kunniaksi tämäkin blogi herää henkiin pitkäksi venähtäneiltä talviunilta.  Takana yhdeksän kuukautta lujaa puurtamista opintojen parissa Suomessa, Tampereella.  Paljon on muuttunut.  Minimaalisella opiskelijabudjetilla eläminen on pakottanut miettimään arvoja uusiksi. Nykyisin nyrpistän nokkaani himoshoppaajille ja jatkuvalle muotivillityksien seuraamiselle. Pariisi-vuoteni opetti paljon, erityisesti siitä, kuinka vähällä ihminen pärjää. Suomeen palattuani olen ostanut suurimman osan vaatteistani kirpputoreilta […]