Kaatosade, väsyneet jalat ja uusi Isabel Marant -jakku

 

Eilen olimme Marjan kanssa molemmat vapaalla. Konkoilin toissayönä kahden jälkeen töistä kotiin. Kovin hiljaa yritän hiipiä kuudennen kerroksen pikkustudioon, mutta narahdan viimeistään siinä vaiheessa, kun vessa pitää vetää. Ja tuohon maanjäristystä muistuttavaan paukkeeseen herää varmasti pariisittaret monta kerrosta alempanakin.

Niinpä yöllä kahden ja kolmen välillä 16. kaupunginosan pikkuyksiössä vaihdetaan kuulumisia. Ja sitten herätään muutaman tunnin päästä ja aistitaan ettei se toinenkaan taida siellä yläpedillä nukkua. Ja taas keskustellaan: ihmetellään elämää ja pohditaan tätä kolmikymppisen eloa. 

Perjantain ja yhteisen vapaapäivän kunniaksi päätimme suunnistaa Passylle Francket Fils -tavaratalon alennusmyynneille. ”Vasemman rannan Printempsiin”, kuten Marja tuumasi. Ensin etsittiin oikeaa katua, sitten bussipysäkkiä kaatosateessa. Marjan uudet Hugo Bossit hiersivät jalkaan niin viiltävästi, ettei siinä auttanut kuin hammasta purren nilkuttaa eteenpäin.

Mutta kaiken sen tuskailun ja harhailun jälkeen Francket Fils osoittautui vierailunarvoiseksi kohteeksi. Tuntuvat alemerkinnät Paul & Joen, Sonia Rykielin, Acnen, Sandron ja Isabel Marantin rekeillä sai tämän kaksikon sekoamaan ihan täysin. Ja niinhän siinä kävi, että molemmille tarttui mukaan Isabel Marantin jakut. Omani, tuo ihana, aavistuksen Twin Peaksin Audrey Horne -henkinen jakku oli kerrassaan ajaton löytö, joka tulee kulkemaan kanssani monia vuosia eteenpäin, minne sitten päädynkään.

Ja tätä kaikkea juhlistettiin pikkuyksiössä samppanjalasillisella. Arjen luksusta. Ja ennen kaikkea sitä, kuinka sillon tällöin (harvoin), harkitusti ostettu designervaate näyttää niin korealta niiden muiden ketjuvaatteiden joukossa.

p.s. Huomatkaa post-it -lappu peilissä. Eikä tämä ole ainut. Keltaisille tarralapuille kirjoitettuja voimasanoja on alkanut ilmestymään peiliin päivä päivältä enemmän.

 

xx Satu