Viime viikonloppuna autoin ystävääni muutossa. 

Ystäväni pakkasi omaisuutensa taksiin ja suhasi kymppi arrille. Minä kiritin d’Abukir’ia pitkin vastalle. Uuden asunnon alaovella treffasimme – kuin kaksi koditonta matkalaukkujen keskellä. Sitten kannettiin hiki otsalla laukut ylimpään kerrokseen. Ja kas näin: muutto pariisilaisittain! 

Ovi avautui pieneen, mutta valoisaan yksiöön. Oli aika pysähtyä katsomaan näkymää:

Kun sitten hetken asettumisen jälkeen oli dinnerin aika, hoksasimme kiusaksemme, että juuri se yksi tärkeä matkalaukku (joka piti sisällään kaikki ruokailuvälineet) oli jäänyt minun luokseni. Niinpä ketterinä tyttöinä otimme sauvasekoittimen terän ja pilkoimme leivän ja juuston. Illan pääruoka syötiin kätevästi kulhoista sormin. Ei se niin tarkkaa ole; täällä mitään hienostella! Naurettiin ja mietittiin, että kuinka nopeasti sitä sopeutuu ja unohtaa sellaisten itsestäänselvyyksien olemassaolon, kuten: vesipiste keittiössä, oma pyykinpesukone tai hyvin toimiva suihku – vain muutama seikka mainitakseni! Mutta sitten kaikki tämä täällä, kaikki tämä kaoottisuus; kaikessa ihanuudessaan – se jaksaa hämmästyttää. 

Illan päätteeksi kilisteltiin halpaa samppanjaa kahvikupeista. (Ja tappelimme vuodesohvan avaamisen kanssa!!!)