TO ROME WITH LOVE RANSKALAISITTAIN

to-rome-with-love.jpg

 

Viime sunnuntaina minulla oli leffatreffit erään ranskalaisen muusikon kanssa. Ja koska sain valita elokuvan, halusin ehdottomasti nähdä Woody Allenin uusimman. 

Ja mitä tuumasin To Rome with Love -elokuvasta? Allenin tyyliin elokuvassa oli paljon henkilöhahmoja, tunnekuohuja ja tietysti lumoava ja romanttinen miljöö. Elokuva oli viihdyttävä, mutta keskiverto Allenia. Pidin enemmän Midnight in Paris -kaupunkielokuvasta.

allen2.jpg

 

To Ro with Love -elokuvassa risteilee usea kertomuspolku: on muun muassa Roomaan häämatkalle saapuva nuoripariskunta, joka kohtalonoikusta ajautuu erilleen seikkailemaan kumpikin tahollaan. On amerikkalainen turisti, joka tapaa italialaisen miehen, mutta pariskunnan vanhemmat  aiheuttavat draamaa pariskunnan elämään. Ja on nuori arkkitehtiopiskelijapoika, joka on dilemman edessä, kun rakastuu tyttöystävänsä dramaattiseen ystävään Monicaan. Allenin elokuvassa nopea dialogi tuntui ajoittain teennäiseltä, mutta elokuvan ansiona oli eri aikatasoilla kulkevat tarinat – ja toisaalta sekin, että kukin kertomuslinja pysyi omilla poluillaan.

to-rome-with-love-.jpg

 

Englanniksi ja italiaksi puhutun sekä ranskaksi tekstitetyn elokuvan aikana katseeni harhaili välillä seuralaiseeni, joka istui rennosti toinen jalka nostettuna seuraavan penkkirivin selkänojalle. 

Ja sitten hän kuiskasi minulle inhoavansa elokuvissa sipsi- ja karkkipussien rapinaa ja rouskutusta. Ja siinä sivussa tarttui minua kädestä.

Leffan jälkeen jäin pohtimaan elokuvan sanomaa: kuinka ah niin ihanat ja karmeat tunteet syöksevät ihmisparan tasapainoisen elämän raiteiltaan. Tai kuinka kohtalonoikkujen ja sattuman kautta oman elämän hallinta on hetkellisesti kateissa.

Tai sitten elokuvan pointtina oli vain yksinkertaisesti romanttinen Rooma, joka saa hormoonit hyrräämään.

Ranskalaisen muusikon mielestä se oli Rooma. 

Minulle se on Pariisi.

Kuvat: täältä ja täältä

Satu xx

 

Suhteet Oma elämä Leffat ja sarjat

Kaatosade, väsyneet jalat ja uusi Isabel Marant -jakku

img_0467.jpg

 

Eilen olimme Marjan kanssa molemmat vapaalla. Konkoilin toissayönä kahden jälkeen töistä kotiin. Kovin hiljaa yritän hiipiä kuudennen kerroksen pikkustudioon, mutta narahdan viimeistään siinä vaiheessa, kun vessa pitää vetää. Ja tuohon maanjäristystä muistuttavaan paukkeeseen herää varmasti pariisittaret monta kerrosta alempanakin.

Niinpä yöllä kahden ja kolmen välillä 16. kaupunginosan pikkuyksiössä vaihdetaan kuulumisia. Ja sitten herätään muutaman tunnin päästä ja aistitaan ettei se toinenkaan taida siellä yläpedillä nukkua. Ja taas keskustellaan: ihmetellään elämää ja pohditaan tätä kolmikymppisen eloa. 

Perjantain ja yhteisen vapaapäivän kunniaksi päätimme suunnistaa Passylle Francket Fils -tavaratalon alennusmyynneille. ”Vasemman rannan Printempsiin”, kuten Marja tuumasi. Ensin etsittiin oikeaa katua, sitten bussipysäkkiä kaatosateessa. Marjan uudet Hugo Bossit hiersivät jalkaan niin viiltävästi, ettei siinä auttanut kuin hammasta purren nilkuttaa eteenpäin.

Mutta kaiken sen tuskailun ja harhailun jälkeen Francket Fils osoittautui vierailunarvoiseksi kohteeksi. Tuntuvat alemerkinnät Paul & Joen, Sonia Rykielin, Acnen, Sandron ja Isabel Marantin rekeillä sai tämän kaksikon sekoamaan ihan täysin. Ja niinhän siinä kävi, että molemmille tarttui mukaan Isabel Marantin jakut. Omani, tuo ihana, aavistuksen Twin Peaksin Audrey Horne -henkinen jakku oli kerrassaan ajaton löytö, joka tulee kulkemaan kanssani monia vuosia eteenpäin, minne sitten päädynkään.

nayttokuva_2012-07-07_kohteessa_20.19.47.png

Ja tätä kaikkea juhlistettiin pikkuyksiössä samppanjalasillisella. Arjen luksusta. Ja ennen kaikkea sitä, kuinka sillon tällöin (harvoin), harkitusti ostettu designervaate näyttää niin korealta niiden muiden ketjuvaatteiden joukossa.

p.s. Huomatkaa post-it -lappu peilissä. Eikä tämä ole ainut. Keltaisille tarralapuille kirjoitettuja voimasanoja on alkanut ilmestymään peiliin päivä päivältä enemmän.

 

xx Satu

 

Muoti Oma elämä Ostokset Päivän tyyli