Olen epäluotettava kertoja. Poukkoilen sinne tänne ja katoan teille tietämättömille.Viimeiset kolme viikkoa olen tehnyt ympäripyöreitä työpäiviä, antanut iltaisin suomen kielen yksityistunteja ja yrittänyt epätoivoisesti edistää graduani. Arvatenkin olen useana iltana vain kaatunut sänkyyn. Ajatukset ovat pyörineet lähinnä sillä tasolla, että mitä minun pitää muistaa huomenna.
Kiire on saanut miettimään omaa stressinsietokykyä ja selfhelppiä hektisen arjen selättämiseen. Vaikeintahan on yrittää rentoutua silloin, kun mielessä raksuttaa kymmeniä asioita ja kroppa käy ylikierroksella. Ja kun yöllä pitäisi nukkua, tuntuu silloinkin olevan matkalla jonnekin, unohtavansa asioita tai tekevänsä jotain hyvin noloa. Viime yönä olin muun muassa kiirehtimässä lentokentälle. Uni katkesi, enkä tiedä, ehdinkö lennolle vai en. Unien symboliikan avaamisen ei tarvita freudilaisia oppaita ymmärtämään niiden viestiä tuottajalle: pysahdy nyt hyvä ihminen haukkaamaan happea.
Niinpä vastalääkkeeksi kiireelle olen alkanut kiinnittää huomiota entistä enemmän asioihin, jotka tekevät arjesta sujuvamman ja vähemmän stressaavamman. Lista saattaa vaikuttaa hupsulta (ja yksinkertaiselta), mutta allekirjoittaneelle se sisältää tärkeitä huomiota, jotka on syytä kirjoittaa vielä kerran auki.
– Huolehdi, että nukut vähintään 7-8 tunnin yöunet. Ei auta yhtään, jos nipistelee yöunista tai kuvittelee näin löytävänsä vastauksen arjen problematiikkaan! (Note: älä urheile liian myöhään, notku viikolla iltamissa tai juo muutamaa lasia enempää viiniä.)
– Pese jo illalla se pirun mutteripannu valmiiksi ja hoida tiskit. Aamu alkaa huomattavasti mukavammin, kun sängystä pääsee suoraan keittämään komiat kahvit. (Niin ja tarkista, että kaapissa on sitä kahvia, ettei tarvitse murukahvilinjalle lähteä, kuten tänä aamuna.)
– Varaa aikaa kamojen pakkaamiseen ja lähtövalmisteluihin. Huomaamatta sitä itse lisää omaa stressitaakkaa turhalla vetkuiluilla ja viime hetken paniikkipakkailulla. Työpaikalle saavuttaessa on kiva, että ne eväät ovat pakattu huolella, eikä pitkin laukkua banaaniliiskalla kuorrutettuna.
– Jätä viikolla edes muutama ilta vapaaksi, jolloin oikeasti tulet suoraan töistä kotiin, varaat aikaa itsellesi ja arjen organisointiin. Yksikin vapaailta tekee ihmeitä, kun ehtii antautua fiktion vietäväksi, kirjoittaa mietteitä ylös tai vaikkapa laittaa se kasvonaamio naamaan. (Kaupassa käyntikin on ihan kiva juttu, niin siellä jääkaapissa on muutakin kuin valot.)
– Urheile säännöllisesti. Itse pyrin juoksemaan noin kolme kertaa viikossa, teen balettitreenin kotona ja aloitan maanantaiaamut joogaalla. Nyt yli vuoden kestänyt urheilutsemppi on tehnyt ihmeitä sekä mielelle että kropalle. Vaikka kuinka kalenterissa näyttää tiukkaa, unen lisäksi juoksemisesta en tingi. Piste.
– Syö kevyesti. Omalle kropalle toimii parhaiten salaatit ja keitot. Lounastauon jälkeen olo ei ole koskaan liian ähky tai mahaa turvota. Riittävä veden juonti ja hedelmien syönti on tietysti myös suosituslistalla. Ja tumma suklaa: sitä voi suotta nauttia palan jos toisenkin ihan joka päivä. Eihän tästä naisen elosta muuten mitään tule!
– Mieli rauhoittuu myös, kun räväkkäämmät musalistat vaihtaa rauhallisimpiin sointuihin. Huomaamatta liian energinen musiikki saa myös oman olemuksen hektisemmäksi. Parhaassa tapauksessa menomusa tsemppaa, mutta kaaoksen keskellä se ei toimi.
– Pidä puhelin äänettömällä ja vältä turha somessa roikkuminen. Nykyisin pidän puhelinta äänettömällä suurimman osan ajasta. WhatsApp-piippailut ja messangerin kilahdusäänet ovat mitä raivostuttavampia. Olen myös luopunut ”tunnollisen tytön” -syndroomasta vastata heti viesteihin. Vastailen kun kerkeän (ja kiire helpottaa), jos joku tästä loukkaantuu, sille en sitten mahda mitään. Kiiressä ja ei-läsnäolevana on ikävä vaihdella kuulumisia. Mielummin varaan aikaa ystävien kanssa keskusteluun ja olen aidosti läsnä.
– Vietä ainakin yksi vapaapäivä viikossa. Tästäkään ei ole oikopolkua: ennemmin tai myöhemmin raja tulee vastaan – kaikilla! Yksi eheytyspäivä, jolloin saa tehdä mitä huvittaa, on sijoitus viikon muiden päivien energiatasoon ja jaksamiseen. Minulle sunnuntait ovat tavallisesti ”kiitoslahjoja” itselleni; silloin otan rennosti, en tee aikatauluja tai sovi kellontarkkoja treffejä ystävien kanssa. Silloin vaan ollaan ja chillataan.
Muuta huomioitavaa: Suorittajakeskeisessä yhteiskunnassa kaikenmaailman listojen tekeminen helpottaa tietysti asioiden muistamista, arjen hallintaa ja tuo voittajafiilistä, kun tehtävälistalta saa yhden to don vedettyä yli. Minulle myös eräs arjen kiillottaja on säätietojen kyttääminen aamuisin. Kävelen tai pyöräilen töihin, näin ollen on tietysti kiva varautua asianmukaisin varustein Pariisin vaihteleviin sääolosuhteisiin. Tämän syksyn ehdottomasti paras sijoitus oli Nokian Kuura-saappaat; sadepäivät ovat näiden nilkkurimallisten kumppareiden herkkua.
Ja mistään tästä arjen pyörittämisestä ei tulisi yhtään mitään ilman sitä ydinpiiriä. Onneksi oma sielunsiskoni asuu Pariisissa, muuten tämä linnake olisi saattanut jo romahtaa.
Luonnollisesti unohdin varmasti kirjata ylös jotain hyvin oleellista, siispä: mitä sinä lisäisit listalle? Millä tavoin sinun arkesi on entistä sujuvampaa? Tehokonstit jakoon hyvät naiset ja herrat!
Rauhallisin askelin kohti loppuviikkoa,
hyräilee Satu
