Suomalaisesta perspektiivistä katsottuna tuntuu, että Pariisissa kesä on vain jatkunut ja jatkunut viikosta toiseen. Koko syyskuu oltiin reippaasti jatkoajalla, mutta nyt se syksy saapui tännekin! Viime lauantaina kylmä tuuli ja vesisadetihku yllätti niin, ettei enää tehnytkään mieli kiirehtiä iltamenoihin. Siinä missä vuodenaika vaihtuu, tapahtuu myös omassa mielessä ja kehossa muutos: on aika rauhoittua. Viime viikonloppu oli minulle konkreettinen liike kohti syksyä. Lauantaina pohdimme jonninjoutavia ja ihmissuhdekuviota tunnelmallisessa lähikuppilassa muutaman punaviinilasin äärellä. Ja siinä missä vielä aurinkoisten iltojen hurmoksessa olisimme suuntaneet jatkamaan, päädyimme elokuviin yönäytökseen ja sieltä kiltisti kotiin keittämään teetä. Juhlakausi on virallisesti päättynyt.

Sunnuntaina kiertelimme ystäväni kanssa katukirppiksillä, ja syyshaukkana katse oli jo automaattisesti lämpimissä (talvi)vaatteissa. Mukaan tarttui harmaansävyinen ehkä jo aavistuksen kulahtanut tekoturkis (jonka vuori täytyy käydä korjauttamassa, ja josta tulee mieleen pöllö!), mutta kun siitä kolme euroa pyydettiin, niin eihän sitä rekkiin voinut jättää (ja onhan se omalla tavalla rouhea!). Monikäyttöinen takki toimii ainakin vähintäänkin lämmittäjän roolissa yksiössäni, joka alkaa uhkaavasti jäähtyä ilmojen viiletessä. Takista siis varmasti vielä kuullaan, ja tuleehan se taatusti täällä blogin puolellakin vilahtamaan.

Eräs syksyn merkki todennettiin tänä aamuna, kun pyörämatkalle oli pakko laittaa pipo päähän. Nyt on tosi kyseessä! (Tätä kirjoittaessa istun vilttiin kääriytyneenä äidin kutomat villasukat jalassa ja marokkolaista minttuteetä litkien.)

Mutta ennen kuin siirrytään toden teolla syysmoodiin, on aika jättää hyvästit loppukesän tyylille. Tässä muutama kännyräpsy kuluneilta viikoilta, jolloin kylmyys oli vielä utuinen sana. 

Miten on: joko sinulla on pipo päässä?