Tyttöjen juttuja.
Olen katsonut HBO:n Girls-sarjaa. Se on toiminut viimeisten hullujen viikkojen pelastajana. Iltaisin olen käpertynyt omaan pikkunurkkaan joulukuusta muistuttavaan vintageneuleeseen kääriytyneenä alleviivaamaan usempaakin Girls-sarjan sanomaa.
Eilen, työpäivän ja ranskan suullisen tentin jälkeen, raahauduin uupuneena kuudenteen kerrokseen ja löysin ystäväni tuijottamasta Girlsiä. Siinä katsoessa ja syödessä Suomen tuliaisia (Elovenan omena-kaneli -pikapuuroa) aloimme keskustella Girls-sarjasta ja deittailukulttuurista täällä. Keskustelu jatkui edelleen, kun molemmat olivat jo asettuneet maaten omaan soppiinsa ja nukkekodin valotkin oli jo sammutettu.
”Girlsin ja Sinkkuelämää -sarjojen keskeinen ero tuntuu olevan siinä, että jälkimmäisessä sarja pyörii juuri sen täydellisen miehen löytämisen ympärillä. Vaikka Carrie, Miranda ja Charlotte (Samantha) olivat kaikki itsenäisiä, määritti heidän elämäänsä pitkälti juuri sen oikean löytäminen. Girlsissä miehet ovat enemmänkin tyyppejä joiden kanssa pidetään hauskaa ja sitoutumista kartetaan. Tytöt ovat freesejä ja itsenäisiä.”
”Tavallaan me muuten eletään tuota Girls-maailmaa täällä, vaikka asetutaankin enemmän sinne Sinkkuelämää-boxiin iän puolesta.”
”Niin mutta me aletaan oppia. Aluksi ei ymmärretty tätä deittailukulttuuria, kun ollaan kumpikin oltu pitkässä parisuhteessa ja maailma on muuttunut siitä, kun oltiin viimeksi sinkkuja joskus 2000-luvun alussa.”
”Niin me siirrytään askel askeleelta Sinkkuelämää-maailmasta Girlsin pariin. Girlsin maailma on toisaalta pelottavankin tunnistettava. Toisaalta eletään niin hetkessä, mutta sitten kuitenkin samalla ollaan hyvinkin määrätietoisia ja uraorientoitunteita. Niinku munkin parikymppiset työkaverit. Ne on ihan eri maata kuin me silloin nuorena.”
”Mut niinku mun ystävä sanoi: tämä on tätä miljoonakaupunki-ilmiötä, jota koetaan Pariisissa. Täällä halutaan pitää kiinni omasta itsenäisyydestä. Kovin herkästi siihen toisen maailmaan ei astella. On omat ystävät, työ ja harrastukset. Ei siihen ketään ylimääräistä kaipaa pyörimään. Ja tarjontaa riittää, kun joka viikonloppu voit tavata uuden, kiinnostavan tyypin.”
”Niin, miksi sitoutua?”
”Niinpä. Ollaan mekin opittu viime kesän suhteista paljon.”
”Niin, ainakin että seurustelu on ruma sana.”
”Ja pikkuhiljaa adaptoidaan tämä kulttuuri. Tuleekohan meistäkin yhtä kylmiä?”
”Liialla tunteilulla saa rakkauden kaupungissa vettä niskaan. Pitkän parisuhdetaipaleen jälkeen on ihana todeta, että oikeasti nautin olla yksin. Tämä vapaus: ei tästä helpolla enää luovu.”
”Ei niin. Varsinkin kun ollaan täällä.”
”Ja onhan meillä toisemme. Siinä mielessä ei olla yksinäisiä.”
”Niin kaksi likkaa Edward Hopperin Chop Suey -maalauksessa.”
”Odottavaisina…”
