ULOS NUKKEKODISTA

 

Pahoittelen venähtänyttä erätaukoa. Syyttäkäämme muuttoa, sillä viimein se koitti: päivä jolloin muutan nukkekodista pois. Kaikki tapahtui nopeasti, kuten nyt kaikki elämässäni yleensäkin. Viime viikolla kävin katsomassa vuokrattavaa huonetta ja pari päivää myöhemmin roudasin kamani uuteen kotiin, Glaciére-metropysäkin varrelle. Muuttoni oli hurja urheilusuoritus. Matkalaukku ja olkalaukku kerrallaan kuljetin kamojani kutoslinjan toisesta päästä toiseen, yksin. Mutta nyt, noin seitsemännen ravauskerran jälkeen olo on  kuin voittajalla. Oma huone, oma huone. Tämä riemu! Huoneeni on tilava, ja täällä on kaikki mitä tarvitsen: iso  työpöytä, tarpeeksi säilytystilaa, pari hyllyä, sänky ja ah ranskalainen parveke. 

Mitään monen tähden luokitusta ei tämä luukku estetiikaltaan ansaitse, joku voisi kuvailla tätä rähjäiseksi, rapistuneeksi huonepahaseksi, mutta minulle tämä riittää. Tämä on luksusta verrattuna pienen yksiön tunkkaiseen kokolattiamattoon ja vuotavaan keittiön hanaan. 

Uutta on myös tämä kimppa-asuminen ventovieraiden kanssa. Siitä on yli 14 vuotta, kun olen viimeksi asunut soluhuoneistossa. Enpä olisi ikinä kuvitellut, että tämäkin päivä vielä koittaa. Tosin, vuosi sitten en edes uskaltanut haaveilla Pariisiin muutosta. No millaisia he ovat? Ihania. Asun ruotsalaisen pojan sekä espanjalaisen tytön kanssa. Molemmat erittäin herttaisia. Heti muuttopäivänä istuimme ruotsalaisen Adrianin kanssa iltaa aamukolmeen. Muutenkin arki-illat venyvät, kun juttua tuntuu riittävän teekupposen äärellä. Hyvä startti siis. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Energistä viikonloppua tämän tahtiin.