WORKING GIRL

 

Niinpä niin, joskus se arki tuntuu juuri tältä: herätyskello soi liian aikaisin huonosti nukutun yön jälkeen ja raajoja kolottaa – ja, no olo on aika kädetön ( ja tässä tapauksessa päätön myös!).

Ja juuri tänään oli tuollainen känkkisaamu. Edellisenä iltana ystävän kanssa terassilla kumottu roséviinipullo teki tehtävänsä: uni oli katkonaista ja herätys aamukuuden jälkeen sitäkin karvaampi. Töissä juostiin, vaihdettiin asuja, ideoitiin, ja taas juostiin. Eikä se työpäivä pääty ikinä silloin kuin sen pitäisi. Juuri kun kello lähenee viittä, toistuu tämä sama kaava:

– Satu, Est-ce que tu peux faire ca? et ca aussi?

– Oui, oui, bien sur…oh la laa…

Sellaista se on visualistin arki. Mutta enpä vaihtaisi tätäkään kokemusta pois, ja Pariisi – siitä en ole toistaiseksi valmis luopumaan. Ei neuvoteltavissa. 

Ja mahtuihan tähänkin päivään niitä hyviä hetkiä. Kummasti tämäkin likka piristyi, kun aamu oli taitettu ja oli kahvipaussin aika. Aurinko porotti lämpimästä St. Honoré:n aukiolla ja ulkona tarkeni paistatella kevättakilla. Ja kun se café creme oli haettu lähikuppilasta, niin riittihän sitä virtaa loppupäiväksi. Sitten jaksoi taas painaa ja kiipeillä tikkailla katon rajassa, ripustaa mahdottomia mannekiinejä ja ahtautua pienen pienestä kolosta näyteikkunaan päivittämään asuja. 

Ja nyt on kuulkaa niin kevättä Pariisissa. Tässä vähän kevätfiilistelyä työpaikaltani ja tämän viikon tuotoksiani…väriä, väriä, väriä!!

 

 

Ja kun on tarvetta buustaukselle laitan volyymin kymppiin ja luurit päähän…