Yökohtaamisia Pariisissa
Näin siinä sitten kävi: aloitin työt ravintolassa. Muutama viikko sitten törmäsin Fusac-sivustolla englanninkieliseen ilmoitukseen, jossa etsittiin tarjoilijoita. Päätin kokeilla onneani ja kävin jättämässä cv:ni kyseiseen ravintolaan.
Muutaman tunnin keräsin rohkeuttani ravintolan terassilla limonadilasin voimin. Sitten kävelin tiskille ja kysyin työpaikasta. Onnekseni ravintolan omistaja sattui olemaan paikalla ja hetken sekavan englanti-ranska -keskustelun jälkeen mies tuumasi ”You want to try?”
Nyt muutama viikko myöhemmin olen ollut iltatyöläisenä ravintolassa, raatanut kuin hullu ja yrittänyt omaksua nipun uutta ravintola-alan sanastoa ranskaksi. Totuushan on, etten ole eläessäni työskennellyt ravintolassa.
Muutama yö sitten sattui seuraavaa. Olin kävelemässä aamukahden aikaan töistä ystäväni luokse (työpaikka on onneksi noin 10 minuutin kävelymatkan päässä). Kotimatkalla ohitin joukon 16. kaupunginosan hienostoyökerhoja, joissa juhlat jatkuvat aamuviiteen. Celinen-putiikin kohdalla käännyin kotikadulle. Pian huomasin nuoren, tyylikkään herrasmiehen kävelevän rinnalleni. Sattuipa niin, että tämä nuori mies oli muotitoimittaja, joka oli juuri palaamassa Valentinon haute couture -näytöksen juhlista. Minä siinä sitten ihmettelen, että jestas. Tasan ei käy onnen lahjat, toinen muotialan ihminen raataa Pariisin yössä oluttuoppien parissa, toinen juhlii samppanjalasi kädessä muotikerman kanssa.
Kotiovella uusi naapurini toivotti hyvät yöt ja esitti vielä kahvikutsun. Ja totesi voivansa ehkä auttaa minua työnhaussa.
Jopas oli kotimatka.
p.s. Ja kyllä diggaan tästä Valentinon haute couturen a/w 2012 -näytöksen 1970-luvun diskovibahaalarista…olisin minäkin tämän mielelläni nähnyt livenä.
Satu