Pääskysi sun/Lapsuudenystäviä ja -vihollisia

Pääskysi sun

Ajattelin aloittaa uudestaan Livet är en fest -blogin kirjoittamisen, sillä olen palannut takaisin sen äitimaan huomaan, josta sen alkuperäinen inspiraatio on kummunnut: Ruotsiin. Kevät meni kuin siivillä, ja nyt tämä saarista koostuva pääkaupunki ja sen kauniit talot ja vehreät puut, lukemattomat kävelyreitit ja kahvilat kutsuvat ihmisiä luokseen kuin muuttolintuja konsanaan. Saanhan olla pääskysi, Tukholma?

Uskollisesti merta kyntävä punavalkoinen Itämeren lehmä, tuo lauhkea mutta salakavalasti saastuttava olento, eli ruotsinlautta, toi minut Slussenille maanantaiaamuna. Ilman krapulaa ja vapinaa, vatsa täynnä aamiaisbuffetin mysliä raahasin kamani kaupungin läpi Radiohusetille. Menin suoraan ensimmäiseen työvuoroon. Heitin rinkan roikkuvine lenkkareineen ja joogamattoineen toimituksen nurkkaan ja kysyin, että mistä aloitetaan. Hyppään mieluummin heti syvään päähän kuin jäisin kokeilemaan, kuinka kylmältä vesi tuntuu reisiä vasten. Vedin jo maanantaina ensimmäisen uutislähetykseni, ja seuraavana aamuna pääsin (ilman sarkasmia) rakastamaani kello 4.30 alkavaan aamuvuoroon. Ja kuinka erilainen onkaan myöhäinen, pimeä ja kostea aamuyön Tukholma marraskuussa verrattuna raikkaaseen, auringonnousun ensimmäisten pehmeiden säteiden valaisemaan Tukholmaan! Olen kokenut nyt nämä molemmat, ja vaikka kellonaika on sama, niin ne aamut tuntuvat aivan erilaisilta. Toinen tuntuu siltä, kuin sinut olisi revitty pimeimmästä haudasta keskeltä yötä töihin, toinen taas tuntuu siltä, että olet oikeastaan ihan hyvä ihminen.

Tukholma tuntui heti ystävälliseltä ja kodikkaalta. Tämän kaupungin kanssa on helppo olla sinut. Viime syksy oli yllättävän raskas, mutta se olikin varmasti monien eri syiden summa. Nyt kesäinen Tukholma on enemmän mahdollisuuksia täynnä. Katuja on kevyt kävellä ilman talvivaatteita ja maihareita. Päätä ei tarvitse vaivata esseillä tai myöhästyneillä läksyillä. On saanut keväällä toteuttaa itseään, viedä eteenpäin suunnitelmia. Jokin näkymätön taakka, joka tuntui painavan selkääni viime syksynä ja osittain vielä keväälläkin, on nyt helpottanut hieman. Suhtaudun innolla töihini, ja odotan suuresti mihin kaikkiin paikkoihin, fyysisiin ja henkisiin, tämä kesä minut vie. Kevät oli täynnä tekemistä ja hulinaa, joten kesä voisi ehkä olla hieman maltillisempi.

Tai paskat. Kyllähän sen tietää, että itseaiheutettu kiire ei lopu koskaan. Mutta hei! Kohti tuntematonta, ja sen yli!

Lupaan tänä kesänä kirjoittaa tipsejä Tukholmasta, mitä tehdä, mihin mennä, mitä syödä, jne. Haluan jakaa iloni teidän kanssa.

 

Lapsuudenystäviä ja -vihollisia

Välillä on myös hauska vertailla Suomea ja Ruotsia keskenään. Tänään ajattelin vertailla kahta lastenohjelmien figuuria 1990-luvun julkisen palvelun medioista molemmista maista. Olen saanut kunnian nähdä kummatkin sankarit respektiivisillä kuvauspaikoillaan.

SVT:llä pyöri yli vuosikymmenen ajan ohjelma nimeltä Björnes magasin, jota minäkin natiaisena yytsin Ahvenanmaalla telkusta. Tänään työkaverini vei minut tapaamaan Ruotsin radion käytävälle eläköitynyttä nallea. Joku on kaivanut siltä silmät päästä, ja kulmakarvakin oli kadonnut, mutta sama nalle se oli kuitenkin. Tämä ihana nalle ihastutti SVT:n kanavilla lapsia ja aikuisia yli kymmenen vuotta. Se rakasti piparkakkuja ja kyseli vierailtaan fiksuja asioita. Kuka ei liikuttuisi tavatessaan vanhaa ystävää?

 

Seuraava kuva taas näyttää lähinnä joltakin salaisten poliisiarkistojen heilahtaneelta todistuskuvalta, mutta niinhän se vähän olikin; sain kiinni MORSON itse teosta, eli pelottelemasta kanssaihmisiä Ylen kaapin päällä. Alunperin suloiseksi, erilaisuuden hyväksymistä symboloivaksi otukseksi tarkoitettu Morso muuttui jossain mystisessä vaiheessa prosessia kaljuksi mulkosilmäiseksi mopsiksi. Milleniumin tienoilla ensimmäistä kertaa esitetty Aasi, Morso ja Mouru -sarja aiheutti traumoja varmaan jokaiselle nurkkajumalan palvojalle. Nykyään suhtaudun Morsoon vähän kevyemmin kuin lapsena, jopa hellämielisellä uteliaisuudella, mutta on se silti kaamein tyyppi kenet minä olen teeveessä nähnyt.

 

Eli miten meni noin niinkuin omasta mielestä, Yle?