Reilu peli

Huomasin tänään, että Ruotsin radiolla ei erotella miesten ja naisten jalkapallokisoja toisistaan sukupuolta määrittävällä etuliitteellä. Tällä hetkellä on siis Kanadassa meneillään jalkapallon MM-kisat, naisten sarja. Jalkapallohan on yleensä mielletty sen näkymättömän sukupuolen, eli miehen valtakunnaksi. Miesten kisoista ei sukupuolta tarvitse erikseen mainita. Eli ilmeisesti on olemassa kaksi peliä, jalkapallo ja naisten jalkapallo. No kaikkihan me tiedämme, että näin se ei ole. Otin myös asiasta selvää, ja jalkapallon säännöt ovat kaikille aivan samat.

Tämä aihe on toki puhuttanut jo vuosikaudet, mutta mikä tässä on kiinnostavaa on se, että Ruotsissa asialle on TEHTY JOTAIN. Täällä näitä jalkapallosarjoja ei tosiaan eroteta toisistaan sukupuolittavalla käytännöllä! Olen iloinen Ruotsissa siitä, että sukupuolentutkimuksen ja akateemisen teorian saavutukset eivät valu vain johonkin yliopistoviemäriin, vaan että tutkimuksen (ja maalaisjärjen) avulla löydetyt epätasa-arvoistetut käytännöt tunnistetaan, ja niihin puututaan oikeassa elämässä. Ruotsi on edelläkävijä tasa-arvoasioissa, vaikka virheitäkin tulee, kuten viimeaikaiset saamelaisselkkaukset, joihin en tässä viitsi sen syvemmin pureutua.

Itse olen sitä mieltä, että sarjoista voisi kyllä puhua myös miesten ja naisten sarjoina, mutta sillä ehdolla, että ”miehet” etuliitteenä mainittaisiin myös aina, eikä vain häivytettäisi ja neutraloitaisi miehisen sukupuolen hegemonia-asemaa. Voisihan tämän ajatuksen viedä pidemmällekin, ajattelemalla esimerkiksi niitä, jotka eivät tunnista sukupuoltaan näiden kahden määritelmän mukaiseksi. Eikö suurinta tasa-arvoa ajatellen kaikkein reiluinta olisi puhua silloin vain jalkapallosta? Esimerkiksi tällä hetkellä ei ole muita jalkapallon MM-kisoja meneillään, joten tämänhetkiset ottelut eivät voi mennä sekaisin miesten sarjan otteluiden kanssa. Miksi siis tarvitaan nais-etuliitettä? Kyllä ilman sukupuolittavaa etuliitettäkin monille selviää, kuka siellä pelaa ja ketä vastaan, ainakin jos uutisointi menee oikein. 

Mutta kun ei se uutisointikaan aina ihan oikein mene. Ainakaan Suomessa. Aloin huvikseni seurata, mitä hakusanoilla ”jalkapallo” ja ”naisten jalkapallo” ja ”miesten jalkapallo” tulee. ”Miesten jalkapallo” -sanayhdistelmä osuu kohdille erittäin harvoin. Sen sijaan naisten pelaamasta jalkapallosta puhuttaessa etuliite ”nainen” on lähes aina mukana. Vielä kiinnostavampia olivat uutisjutut, joita ”naisjalkapallosta” on tehty. Niissä harvemmin nimittäin puhuttiin itse peleistä, vaan luetuimpien juttujen huomio kiinnittyy, yllätys yllätys, täysin ulkoisiin seikkoihin. Niin huom, näissä kaikissa jutuissa puhutaan NAISjalkapalloilijoista, eikä vain jalkapalloilijoista. 

Tässä muutamia otsikoita viime ajoilta suomalaisista medioista:

Iltalehti: Brassipomo: Lyhyet shortsit tuovat naisjalkapallolle katsojia

HS: USA:n jalkapallonaisten peliasuista nousi kohu – ”toivottavasti vain julma pila”

HS: Norjan jalkapallonaiset ihmeissään: Joukkue joutuu MM-kisoihin miesten pelipaidoissa

Helsingin Sanomien sivuilla ”Jalkapallon MM-kisat” -aihesanan alla on vain YKSI maininta Kanadassa pelattavista naisten jalkapallon MM-kisoista (ja sekin kommentoi pukeutumista), muut koskevat pelkästään miesten jalkapallon Venäjällä vuonna 2018 ja Qatarissa vuonna 2022 järjestettäviä kisoja. Näihin miesten jalkapallon MM-kisojen järjestelyihin tietysti kuuluu paljon ihmisoikeudellisia törkeyksiä, puhumattakaan Fifan tämänhetkisestä surkuhupaisasta julkisuudesta. MUTTA HALOO, juuri nyt on meneillään JALKAPALLON MM-KISAT, mutta silti HS uutisoi tägin alla kisoista, jotka järjestetään vasta vuosien päästä! On Suomessa tehty toki muutamia ihan fiksujakin juttuja Kanadassa käytävistä MM-kisoista, mutta mielestäni tämä kyllä osoittaa sen, että urheilijat eivät todellakaan ole vieläkään tasa-arvoisia. 

Ymmärrän, että aihe saattaisi kiinnostaa myös eri tavalla, jos Suomen maajoukkue olisi mukana näissä kisoissa. Laitetaan nyt vielä muutama esimerkki siitä, että jalkapallon MM-kisoista voi uutisoida myös urheilun hengessä:

Iltalehti: Naisten jalkapallon MM-kisoissa nähtiin karmea teurastus

Edellisen jutun lukemalla kuitenkin selviää, että eräs pelaajista teki hattutempun alle viidessä minuutissa, joka on MM-ENNÄTYS! Eikö MM-ennätyksistä yleensä uutisoida niin kuin ne olisivat BIG FUCKING DEAL? Onneksi Hesari oli tarttunut aiheeseen:

HS: Brasilian naiset murskasivat ennätyksiä MM-jalkapallossa

Edellisessä myös tyyliin ainoa otsikko, jossa ”nainen”-sanaa ei suoraan liitetty urheilulajiin, vaan puhuttiin MM-jalkapallosta. Hyvä Hesari.

gender equality footballEli yhteenvetona: joko puhutaan vain jalkapallosta, tai sitten otetaan ”miehet” mukaan määrittelyihin. Minun mielestäni se olisi reilua. Ymmärrän sen, että sarjat pitää jollakin tavalla erottaa toisistaan, ovathan vaikka eri maiden joukkueet miesten ja naisten välillä varmaan eritasoiset; jos harrastaisin veikkausta, voisi vituttaa veikata jonkin aivan paskan miesten fudisjoukkueen puolesta, kun luulee laittavansa rahat sen maan erinomaisen naismaajoukkueen puolesta peliin!

En itsekään oikeastaan katso jalkapalloa. Paitsi – ja nyt sanon ihan rehellisesti – nyt on alkanut kiinnostaa. Taidankin lauantaina tsiigailla tulevan, taatusti jännittävän, huippulaatuista jalkapalloa sisältävän Ruotsi vs. Ranska MM-ottelun. Reilu peli!

Loppuun hieno maali Saksa – Norja -pelistä:

http://areena.yle.fi/1-2862104 

Hyvinvointi Liikunta Uutiset ja yhteiskunta

Pääskysi sun/Lapsuudenystäviä ja -vihollisia

Pääskysi sun

Ajattelin aloittaa uudestaan Livet är en fest -blogin kirjoittamisen, sillä olen palannut takaisin sen äitimaan huomaan, josta sen alkuperäinen inspiraatio on kummunnut: Ruotsiin. Kevät meni kuin siivillä, ja nyt tämä saarista koostuva pääkaupunki ja sen kauniit talot ja vehreät puut, lukemattomat kävelyreitit ja kahvilat kutsuvat ihmisiä luokseen kuin muuttolintuja konsanaan. Saanhan olla pääskysi, Tukholma?

Uskollisesti merta kyntävä punavalkoinen Itämeren lehmä, tuo lauhkea mutta salakavalasti saastuttava olento, eli ruotsinlautta, toi minut Slussenille maanantaiaamuna. Ilman krapulaa ja vapinaa, vatsa täynnä aamiaisbuffetin mysliä raahasin kamani kaupungin läpi Radiohusetille. Menin suoraan ensimmäiseen työvuoroon. Heitin rinkan roikkuvine lenkkareineen ja joogamattoineen toimituksen nurkkaan ja kysyin, että mistä aloitetaan. Hyppään mieluummin heti syvään päähän kuin jäisin kokeilemaan, kuinka kylmältä vesi tuntuu reisiä vasten. Vedin jo maanantaina ensimmäisen uutislähetykseni, ja seuraavana aamuna pääsin (ilman sarkasmia) rakastamaani kello 4.30 alkavaan aamuvuoroon. Ja kuinka erilainen onkaan myöhäinen, pimeä ja kostea aamuyön Tukholma marraskuussa verrattuna raikkaaseen, auringonnousun ensimmäisten pehmeiden säteiden valaisemaan Tukholmaan! Olen kokenut nyt nämä molemmat, ja vaikka kellonaika on sama, niin ne aamut tuntuvat aivan erilaisilta. Toinen tuntuu siltä, kuin sinut olisi revitty pimeimmästä haudasta keskeltä yötä töihin, toinen taas tuntuu siltä, että olet oikeastaan ihan hyvä ihminen.

Tukholma tuntui heti ystävälliseltä ja kodikkaalta. Tämän kaupungin kanssa on helppo olla sinut. Viime syksy oli yllättävän raskas, mutta se olikin varmasti monien eri syiden summa. Nyt kesäinen Tukholma on enemmän mahdollisuuksia täynnä. Katuja on kevyt kävellä ilman talvivaatteita ja maihareita. Päätä ei tarvitse vaivata esseillä tai myöhästyneillä läksyillä. On saanut keväällä toteuttaa itseään, viedä eteenpäin suunnitelmia. Jokin näkymätön taakka, joka tuntui painavan selkääni viime syksynä ja osittain vielä keväälläkin, on nyt helpottanut hieman. Suhtaudun innolla töihini, ja odotan suuresti mihin kaikkiin paikkoihin, fyysisiin ja henkisiin, tämä kesä minut vie. Kevät oli täynnä tekemistä ja hulinaa, joten kesä voisi ehkä olla hieman maltillisempi.

Tai paskat. Kyllähän sen tietää, että itseaiheutettu kiire ei lopu koskaan. Mutta hei! Kohti tuntematonta, ja sen yli!

Lupaan tänä kesänä kirjoittaa tipsejä Tukholmasta, mitä tehdä, mihin mennä, mitä syödä, jne. Haluan jakaa iloni teidän kanssa.

 

Lapsuudenystäviä ja -vihollisia

Välillä on myös hauska vertailla Suomea ja Ruotsia keskenään. Tänään ajattelin vertailla kahta lastenohjelmien figuuria 1990-luvun julkisen palvelun medioista molemmista maista. Olen saanut kunnian nähdä kummatkin sankarit respektiivisillä kuvauspaikoillaan.

SVT:llä pyöri yli vuosikymmenen ajan ohjelma nimeltä Björnes magasin, jota minäkin natiaisena yytsin Ahvenanmaalla telkusta. Tänään työkaverini vei minut tapaamaan Ruotsin radion käytävälle eläköitynyttä nallea. Joku on kaivanut siltä silmät päästä, ja kulmakarvakin oli kadonnut, mutta sama nalle se oli kuitenkin. Tämä ihana nalle ihastutti SVT:n kanavilla lapsia ja aikuisia yli kymmenen vuotta. Se rakasti piparkakkuja ja kyseli vierailtaan fiksuja asioita. Kuka ei liikuttuisi tavatessaan vanhaa ystävää?

Björnes magasin Björn

 

Seuraava kuva taas näyttää lähinnä joltakin salaisten poliisiarkistojen heilahtaneelta todistuskuvalta, mutta niinhän se vähän olikin; sain kiinni MORSON itse teosta, eli pelottelemasta kanssaihmisiä Ylen kaapin päällä. Alunperin suloiseksi, erilaisuuden hyväksymistä symboloivaksi otukseksi tarkoitettu Morso muuttui jossain mystisessä vaiheessa prosessia kaljuksi mulkosilmäiseksi mopsiksi. Milleniumin tienoilla ensimmäistä kertaa esitetty Aasi, Morso ja Mouru -sarja aiheutti traumoja varmaan jokaiselle nurkkajumalan palvojalle. Nykyään suhtaudun Morsoon vähän kevyemmin kuin lapsena, jopa hellämielisellä uteliaisuudella, mutta on se silti kaamein tyyppi kenet minä olen teeveessä nähnyt.

Morso, Yle

 

Eli miten meni noin niinkuin omasta mielestä, Yle?

Hyvinvointi Mieli Matkat Työ