Nu är jag här!

Lähdin siis viime keskiviikkona suoraan töistä junalla Helsinkiin. Kesän viimeinen työpäivä ihanassa duunipaikassa, eikä ollut edes aikaa herkistellä! Hesussa raahauduttiin satamaan Kissapojan kanssa. Vaikka olin pakannut vain kaksi laukkua, niin ne painoivat syntisen paljon. Tiesin heti, että Tukholman päässä tulee olemaan ongelmia niiden roudaamisen kanssa. Mukana oli mm. vaatteita, smoothiekone, vaatteita, läppäri, vaatteita, järkkäri- ja filmikamera, vaatteita, liian vähän alushousuja, liian paljon villapaitoja, sukankudontavehkeet, akvarellinmaalausvehkeet ja lakanoita. Yritin karsia kaiken turhan, ja silti itketti repiä niitä lyijyisiä kapsäkkejä perässään.

Laivamatka oli oma pieni lomani. Olen paahtanut koko kesän duunissa, ja täällä Tukholman päässä en ole myöskään päässyt ihan kauheasti vain lepäämään laakereillani, kun on miljoona asiaa hoidettavana. Otin siis hytin ja laivakliseet onnellisena vastaan. Skumppa-aamiainen merinäköalalla hämmensi fiiniydellään (varsinkin Kisua), mutta hitto, se tuntui hyvältä.

Djurgården toivotti meidät tervetulleeksi Tukholmaan. Sen kunniaksi vedettiin naurettava minisikari kannella.

Mulla ja Kissapojalla revähti hartiat, kun raahattiin niitä kahta laukkua ensin 1,5 km (todella lyhyt matka, mutta voi, miten pitkä kantamusten kanssa) terminaalista Slussenille, ja sieltä edelleen kahdelle yliopistolle, ja sieltä edelleen väliaikaiseen kotiini Lidingöhön. Jätin Kisu-paran aina metroasemalle laukkujen kanssa odottamaan, kun juoksin yliopistoille kahdessa eri lokaatiossa ilmoittautumaan ja säätämään, ja tietysti siellä oli aina jonoa, ja Kisu venaili mua kylmässä tuulitunnelissa, ihmisiä vaan tulee ja menee, ja se vaan istui siellä, ja mulla oli kauhean huono omatunto. Ei niitä laukkuja vaan jaksanut raahata aina ylös sieltä metrotuubista, vain jotta raahaisi ne kohta takaisin sinne.

Minne muutin?

Asun siis Lidingössä, joka on suurehko saari Tukholman vieressä. Tämä on ihan oma kuntansa, mutta liikenneyhteydet Tukholmaan pelaa äärettömän hyvin. Bussi + metro yliopistolle kestää vajaa 20min. Ostin heti opiskelijahintaisen 90 päivän liikennekortin. Se maksaa itsensä varmasti takaisin, tunnelbanaa ja busseja tulee käytettyä jatkuvasti.

Lidingö on jonkinmoista porvarialuetta. Oli vähän eksynyt olo käydä Kissapojan kanssa anorakeissa lähimarketissa, kun muut shoppaili puku päällä tai korkkarit jalassa. Tällä kukkulalla missä asun, on todella hulppean näköisiä rakennuksia. Design-huonekalut paistaa ikkunoista kaduille, ja kaikki harrastavat juoksemista ja solariumia, ainakin ulkonäöstä päätellen. Täällä minä, suomalainen peruna, sitten yritän sopeutua joukkoon. Onneksi lähellä on paljon metsää ja lenkkipolkuja, jonne voin piiloutua tältä bättre folkilta.

Itse asun 42 neliön yksiössä, joka on jo itsessään luksusta minulle. Vuokranantajani sanoi, että jos naapurit kyselevät jotain, niin olen kuulemma hänen siskontyttönsä. Täällä on aika tarkkaa porukkaa. Asunto on jees, mutta oli pakko käydä hakemassa Ikeasta vähän verhoa etc. Jotenkin se kodin tuntu täytyy tehdä. Keittiössä on huikeet keltaiset kaapit. Aurinkoa ja 70-lukua.

Eka koulupäivä!

Opiskelut alkoivat maanantaina, ja työmäärän realisointi tuntui läimäykseltä kasvoihin. Kuukaudessa pitää yhtä kurssia varten lukea noin 1000 sivua akateemista tekstiä, (englanniksi onneksi) ja kirjoittaa pari esseetä, ja käydä luennoilla! Yhdessä kuukaudessa! Ja se on vasta ensimmäinen kurssi! Global Media Studies on kurssin nimi, ja sisältö on kyllä vaikuttava. Olen tässä tämän päivän aikana lukenut läksyjä oikein toden teolla, ja nyt jo tunnen, kuinka tietämykseni globalisaatiosta on moninkertaistunut kertaheitolla. Kurssilla on myös todella kansainvälinen opiskelijaporukka. Kiinnostaa kuulla muiden mielipiteitä ja näkemyksiä tästä alasta ja sen tulevaisuudesta.

Olen päättänyt ottaa itsestäni kunnon niska-perse-otteen, ja oikeasti aikatauluttaa omaehtoiset opiskeluni. Ennen olen vain kirjoitellut jotain esseetä silloin kun huvittaa, viimeistään päivää ennen deadlinea itkun ja hien sekaisena hermorauniona. En usko että se toimii täällä. Luulen, että maisterikurssin opettaja kyllä huomaa, jos olen vain silmäillyt kurssikirjallisuutta ja kirjoittanut esseeni mututuntumalta. Intensiivinen, sillä sanalla kuvailisin tätä touhua.

Sain myös töitä. Omalta alalta. Tukholmasta. Ilmeisesti pari kertaa viikossa olisi vuoroja. Kerron tästä ensi viikolla lisää. Pelottaa ja ilostuttaa samaan aikaan. Hommat eivät ainakaan helpota työtaakkaani, mutta toisaalta tämä on sellainen tilaisuus, mitä en voi jättää käyttämättä. Työkokemus ulkomailta on tuiki arvokasta, varsinkin vielä näin varhaisessa vaiheessa, ja tarvitsen myös työpäiviä toimitusharjoitteluani varten. 

Välihuomautus

Tukholma on hei kaunis. Tulkaa käymään. En ole vielä oikein ehtinyt kunnolla tutustua kaupunkiin, mutta mitä nyt on ravannut tuolla, niin täällä on niin paljon nähtävää, että pää menee sekaisin. Palan jo halusta päästä koluamaan nurkkia itsekseni ja omin päin, käymään kahviloissa ja gallerioissa.

All by myself

Niin, vielä en ole kyllä oikeastaan yhtään kaveria ehtinyt saada. Hengailin niin tiiviisti Kissapojan kanssa nämä ensimmäiset päivät, ja kun oltiin kierrelty pitkin Tukholmaa ja suhattu edestakaisin, niin illalla ei enää jaksettu lähteä mihinkään baariin tsekkailemaan meininkejä. Eläkeläismeininkiä, mutta ehkä myös hyvä niin. Rauhottuminen tuntui tosi tärkeältä iltaisin. Kisu oli suuri apu kaiken järkkäilyssä, ja ennen kaikkea mun rauhoittelussa, kun panikoin esimerkiksi opiskelijakortin saamista (joka ei ollut ihan iisi homma) tai jotain muuta. Helpotti myös, kun ekoina aamuina oli joku toivottamassa huomenta (jäännös Pikilinnan kommuuniajoilta, en ole asunut yksin viiteen vuoteen), ja joku, kenen kanssa laittaa ruokaa, ettei heti sorru pelkkään puuroon ja pinaattilettuihin. 

Meillä oli Kisun kanssa tosi hauskaa. Raidattiin maailman suurin Ikea, syötiin hyviä lounaita ja opeteltiin käyttämään Tunnelbanaa. Meinasi tulla suru puseroon, kun saattelin pojan tänään laivalle, mutta kun kävelin aamukahdeksalta takaisin Slussenille merenviertä pitkin, tuli voimakas tunne siitä, että elämä kantaa. Taskussa oli vain matkakortti, ja Gamla stan väreili lahden toisella puolella. Vaikka kaikki täällä on nyt uutta, ja välillä tuntuu siltä, että olen haukannut isomman palan kuin mitä osaan käsitellä, niin ehkä selviän siitä.

Ps. Toivon, että postaukseni ovat jatkossa hieman ytimekkäämpiä. Sain tänään vasta netin tänne kämpille, joten päivitin nyt kertaheitolla kaikkea. Jee!

Tukholman maitokaupoista ja marketeista saa vain mellanöliä, eli 3,5-prosenttista kaljaa, mutta Ikean ravintolasta sai ihan ehtaa 4,7-tavaraa! Oi onnea.

Voimaton olo maailman suurimman Ikean edessä.

Kisu laittaa ruokaa keltaisten kaappien keskellä!

Opetin Kissapojalle, miten katkarapuja kuoritaan.

Tässä teille Tukholma-bailausta kunnon eläkeläistyyliin. Tähän on tultu.