Södermalm, så hip och cool
Olen lukenut läksyjä koko viikon, sillä nämä tiivistahtiset kurssit eivät kyllä anna yhtään armoa, jos hommat ei ole tehtynä. Ja niitä hommia on paljon. Täytyy heti alkuun sanoa, että olen oppinut aivan uudenlaisen jaksamisen akateemisen tekstin (varsinkin vieraskielisen) lukemiseen. Ennen nukahdin n. viisi kertaa lukiessani jotain 12-sivuista englanninkielistä tutkimusdadaa, mutta nyt jaksan jo oikeasti lukea ihan putkeen ne artikkelit, jotka pitääkin! Jes!
Koska pää todella alkaa höyrystymään liiasta lukemisesta, pitää välillä myös muistaa, että hei, asun nyt upeassa kaupungissa missä riittää enemmän katseltavaa kuin yksi ihminen kerkiää katsella viiden kuukauden aikana. Joten…
… otin torstaina vähän omaa aikaa, ja lähdin luennon jälkeen Södermalmille pyörimään, ihan uteliaisuudesta. Olen kuullut, että Södermalm, ja tarkemmin sanottuna SoFoksi kutsuttu alue (South of Folkungagatan) on tällä hetkellä Tukholman the-mesta, hip ja cool, siide ja vau. Hipsteri-sanakin mainittu. Södermalmilta löytyy paljon ihania pieniä kahviloita, erilaisia ravintoloita, baareja, vintageliikkeitä, design-shoppeja ja gallerioita. Jäin pois Medborgarplatsenin metroasemalla, ja lähdin painelemaan katua alaspäin.
Södermalmin alue on ollut olemassa jo kauan, ja arkkitehtuuriakin löytyy usealta eri vuosisadalta. Vanhimmat puutalot ovat 1700-luvulta. Itse rakastan näitä kerrostaloja, joiden värit ja muodot vaihtelevat katu kadulta.
Ruukuntekijä Anne tekee töitä puotinsa takahuoneessa.
En muistanut ottaa kuvia kaikista niistä vintageliikkeistä joissa kävin, koska menin aivan sekaisin niiden tarjonnasta. Muistin kaivaa kamerani esiin vasta tässä paikassa, joka ei ehkä ollut niin överisti karkkikauppa kuin ne muut liikkeet. Silti, Södermalmissa on paljon second hand -shoppeja. Hintataso ei ole huokea, mutta kivan mekon saa 200-300 kruunun hinnalla (n. 20-30e). Kirppareita en tällä lyhyellä visiitilläni ehtinyt bongailemaan.
Seinän rappaus näytti mielestäni ihan taideteokselta! Kaupunki ja sen unohdetut nurkat ovat inspiroivia.
Setä ja sotkut.
Auringonkukat hymyilyttävät aina. Oispa parveke.
Hai oli ilmestynyt seinälle, mitä!
Södermalm-tourini päätteeksi menin vielä bisselle After Workiin, jonka järjesti TSO (Tukholman Suomalaiset Opiskelijat). Oli hauskaa tavata muita suomalaisia opiskelijoita, ja tutustua uusiin ihmisiin, at last. Niin ja sain myös ensimmäisen ruotsalaisen kaverini! Hei, ei mun ehkä tarvikaan olla täällä ihan yksin. Södermalmillekin menee mieluummin vaikka jonkun kaverin kanssa kahville. Tai sitten menee yksin, koulukirjojen kanssa (kääk).
En kuitenkaan torstaina jaksanut olla paikalla kuin parin bissen verran, koska mulle alkoi tulla todella omituinen olo. Tiesin, että kotona odottaa vielä läksyjäkin, joten lähdin himaan. Kävin kaupan kautta hakemassa sitruunaa ja inkivääriä (tehojuoma flunssaan ja kaikkeen), ja tunsin kuinka kuume alkaa nousta. Tiedättekö, olen ollut kipeänä ulkomailla todella useasti, ja se aiheuttaa aina yhtä avuttoman fiiliksen. Yksin, hiljaisessa asunnossa, eikä kukaan silitä päätä, tai kysy, että tarvitsetko jotain kaupasta.
No, ainakin olen voinut hyvällä omallatunnolla jäädä kotiin koko viikonlopuksi lukemaan läksyjä, vaikka se on tuntunutkin hieman raskaalta sairaana. Olen pistänyt pääni ulos vain kaksi kertaa tämän viikonlopun aikana, voimat ovat olleet aika lopussa. Toivon, että ensi viikonloppuna pääsisin jo vähän tuulettumaankin. Vaikka Södermalmille!
Tämä viimeinen kuva ei ole enää Södermalmista, vaan kotimatkaltani Lidingöstä. Olen aina rakastanut nostureita. Kai se liittyy siihen, että lapsena Ahvenanmaalta tai Ruotsista Suomeen tultaessa nosturit olivat aina merkki siitä, että kohta ollaan laivassa, eli pallomeressä.
Kipeänä oleminen yleensä laukaisee koti-ikävän. Onneksi lähimmässä kaupassa on todella laaja valikoima esim. Fazerin suklaita ja Kouvolan lakritsia. Eihän tämä tunnu siltä, että olisi ulkomailla ollenkaan. Pyh!