The Cribs – kotiesittely

Tänään tuli kaksi viikkoa täyteen tänne saapumisestamme. Paljon on tapahtunut ja kivaa ollut, ainoa mikä voi vielä parantua on keli, sillä joka päivä sataa ja ukkostaa enemmän tai vähemmän. Eilen illalla tuli jopa rakeita ja lumi jäi maahan. Tiedän lumitilanteen Suomessa tällä hetkellä, joten en tätä nyt sen enempää dramatisoi, kuva puhukoon puolestaan.

Tässä myös muutama kuva kämpästämme ja kuten huomaatte, on täällä se aurinkokin paistanut lähes siniseltä taivaalta. Yläkerrassa asuvat omistajat boxer-merkkisen Aldo koiransa kanssa ja meidän kämppään mennään tuota oikealla olevaa ajoliuskaa pitkin.

Kellarihenkisessä asunnossamme on onneksi ikkunat, mutta ei verhoja. Onneksi molemmista pojista löytyi Teuvo Loman -henkisyyttä niin paljon, että heti ekana päivänä oli ”verhot” asennettu makuuhuoneisiimme. *ei kaupallista yhteistyötä Ikean kanssa 😉

Eilen oli ilon päivä, sillä saimme kauan odotetun ruokapöydän. Ruokapöytä mahtui loistavasti keskelle olohuonetta kunhan nojatuolin siirsi pois. Sanoin jo aiemmin pojille, että kunhan pöytä saapuu, ostan kynttilöitä ja kukkia kaikkien iloksi. Kiitos lähellä asuntoamme sijaitsevan china-kaupan, joka myy kaikkea mitä ihminen tarvitsee, kotimme on sisustettu pienintäkin yksityiskohtaa myöden. Retroa sisustusilmettä antaa jo aiemmin mainitsemani jäätävän iso ja painava, ei toimiva televisio kaiuttimineen.

Juttelin edellisenä iltana anoppini kanssa ja totesin, että vaikka tuntuu ettei kaikki aina hoidu ajallaan, niin koko ajan kuitenkin tapahtuu jotain. Kuten esim. tuo meidän kaasuliesi, josta kerroin muutama päivä sitten. Se toimi kerran, sitten taas ei ja pari korjauskäyntiä, muutama italialainen kirosana ja o dio mio-huudahdus ja viimeisenä tekona kaasuletkun paikkaaminen jesarilla, niin johan toimii!

Jostain syystä tuo jesarilla paikattu kaasuletku aiheutti meissä epäilyksen, joten kävimme syömässä ravintolassa, jonka omistaa paikallisessa joukkueessa pelaava pelaaja. Mutta siitä ja muista ravintolakokemuksista seuraavalla kerralla. Nyt buona sera!

Puheenaiheet DIY Matkat Ajattelin tänään

Kaasua kiitos!

Nyt sitä saa, nimittäin kaasua! Otin ilon heti irti ja kokeilin ruuanlaittotaitojani kaasuliedellä. Lyhyt historia taidoistani; ne ovat olleet vielä pari vuotta sitten umpisurkeat mutta nyt ne ovat jo niin hyvät, että tekemäni ruuat syödään.

Ensimmäinen ruoka jonka tein, oli kanankoipia (luulin kyllä ostaneeni kokonaisen kanan mutta…) ja itsetehtyjä lohkoperunoita, fenkolia sekä tietenkin mozzarella-tomaattisalaatti. Fenkoli siksi, että lempiohjelmassani Master Chef Australiassa käytetään paljon fenkolia. Koska sekoitin koivet kokonaiseen kanaan (syytän tiivistä pakkausmetodia) lienee melko selvää etten ole kanaa käyttänyt kuin suikaleina tai fileinä. Siksi oli melkoinen järkytys, kun nahassa oli vielä karvoja ja jouduin isälleni lähettämään hämärän whatsupp-kuvan raaoista kananjaloista ja kysymään mitä tehdä. En halunnut poistaa nahkaa koska Master Chef -oppineena tiedän, että se on parasta.

Isäni kysyi, onko nämä broilerin vai kanankoipia ja naurakaa vaan, mutta enpä tiedä mitä eroa niillä on ja kuten kuvasta näkyy, vastasin että luulen kyseessä olevan koipi. Joka tapauksessa, hän kehoitti maustamaan ja paistamaan komeannäköiset koivet ja kiittämään luojaa siitä ettei itse tarvitse sentään nylkeä kanaa.

Kuten alla olevista kuvista näkyy, karvoja ei enää paistamisen jälkeen näkynyt ja sekä kana että fenkoli olivat makoisia, kuten myös salaatti.

Itsevarmana taidoistani ja siitä, ettei tapahtunut kaasuräjähdystä tein seuraavaksi tietenkin klassisen pasta bolognesen, johon jauhelihan lisäksi tuli hieman salsicciaa eli sianlihamakkaraa. Ja kyllähän sekin syötiin, joten kun alku on hyvä niin eiköhän loppukin!

Pojat ovat kehuneet kyllä ruokia, mutta molemmat ovat myös todenneet, että ravintolassakin syöminen on aika edullista että että… Tiedä sitten noista miehistä. Jatketaan näillä ja lisäilen tänne aina välillä näitä onnistumisia ja toki mahdollisia epäonnistumisia. Buon appetito!

Koti Ruoka ja juoma Matkat