Minun Afrikkani – Out of Africa
Kolme viikkoa takana uudessa kotimaassani ja Himevillen pikkukylässä. Eilen aurinko porotti täydeltä terältä, tänään sataa vettä ja räntää. Uskoisitko? Täällä Lohikäärmevuorten juurella meillä voi olla kaikki neljä vuodenaikaa yhtenä päivänä. Ja talvella – jota kohti mennään – voi olla öisin pakkasta 15 astetta. Untuvatakki muutti siis syystäkin mukanani, katajaisen voiveitsen ja persialaisen maton sekä paljon muun mukana.
Mutta miten ihmeessä päädyin Etelä-Afrikkaan? Maahan, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, kun ensi kerran täällä kävin 12 vuotta sitten. Palataan viime vuoden lokakuuhun. En ollut järin tyytyväinen elämäntilanteeseeni, ja pyörittelin mielessäni kaikenlaisia vaihtoehtoja. Suomi asuinpaikkana ei tuntunut mitenkään ylivertaiselta, joten maaperä oli valmiiksi muokattuna, kun sattumoisin törmäsin puolituttuun, joka kertoi olevansa muuttamassa Etelä-Afrikkaan. Jään harvoin sanattomaksi, mutta tuolloin kykenin tuskin muuta kuin tuijottamaan häntä tämän uutisen kuultuani.
Etelä-Afrikka. Ajatus nakutti takaraivossani. Herkeämättä. Tuli seuraava sunnuntai, tavallisen tylsä sellainen, ja silloin sisuunnuin. Nappasin läppärin ja naputtelin hakusanaksi jotakin eteläafrikkalaisiin nettideittisivustoihin viittaavaa. Valitsin sivustoista yhden ja laadin profiilini. En oikein itsekään tiedä, mitä odotin vai odotinko yhtään mitään. Joka tapauksessa sain muutamia yhteydenottoja hyvin nopeasti, mutta hylkäsin joka ainoan jotenkin hämäränä. Olin todella skeptinen ja varuillani, sillä ihan elävässä elämässäkin olin törmännyt niin häiriintyneisiin tapauksiin, että ajatus nettideittailusta oli vähintäänkin epäilyttävä. Mutta jokin minut tuolle sivustolle ajoi. Ja sieltä löytyi Garth. Elämäni rakkaus.
Meidän juttumme sai alkunsa ihan vahingossa. Olin kyllä huomannut Garthin profiilin; kuvissa oli hevosia, ja se herätti kiinnostukseni. En kuitenkaan ottanut häneen yhteyttä, mutta sitten eräänä aamuna sähköpostissani oli ilmoitus, että minulla oli uusi ihailija tuolla deittisivustolla. Ja kas, sehän oli Hevosmies! Vastasin hänelle lyhyesti, ja sitten se oli menoa. Myöhemmin Garth kertoi minulle klikanneensa tykkäysnappulaa erehdyksessä. Hän oli kiinnostunut minusta, mutta huomattuaan, missä maailman ääressä toisiimme nähden asuimme, ajatteli, ettei mitenkään kannattaisi ryhtyä edes viestittelemään. Kun kuitenkin vastasin hänelle, hän tuli toisiin ajatuksiin hyvin nopeasti.
WhatsAppia ja muita sosiaalisen median kanavia on kiittäminen siitä, että saatoimme pitää yhteyttä pari, kolme tuntia päivässä. Marraskuussa varasin liput, ja tammikuussa matkasin tapaamaan häntä kahdeksi viikoksi. Kun näimme lentokentällä Durbanissa, tiesimme molemmat sen, mitä olimme ounastelleetkin. Olimme löytäneet sielunkumppanimme. Kahden päivän kuluttua olimme kihlautuneet.
Palasin Suomeen vielä kolmeksi kuukaudeksi järjestelemään asiani. Huhtikuun 12. päivä palasin kotiin, ja viikkoa myöhemmin minusta tuli Mrs Nortje.
Three weeks gone in my new home country, in a small village called Himeville. Yesterday it was piercing hot and sunny, today sleeting and raining. Here under the Drakensberg Mountains we can have all the four seasons in one day, and in winter night temperatures may drop to -15. Would you believe that! In Africa? No wonder I took my down jacket with me, along with a juniper butter knife (a very Finnish thing), Persian rug and lots of other stuff.
But how on Earth did I end up in South Africa? The country that cast a spell on me when I first came here 12 years ago. Let’s go back to October last year. I wasn’t particularly excited about my life, and I kept considering various options. I wasn’t convinced at all about spending the rest of my days in Finland, so the seed was planted and started sprouting quickly when I happened to meet an old acquaintance of mine one day. She got me by surprise when telling me she was moving to South Africa. I’m hardly a person left speechless but all I could do was to stare at her in awe.
South Africa. The thought of it wouldn’t leave me alone. Sunday, one of many boring ones, arrived, and then I just grabbed my laptop and googled for South African online dating sites, chose one and created my profile. To this day I can’t really tell what I expected, if anything at all. Some guys contacted me in no time, but I wasn’t even remotely interested as I had a very uncomfortable feeling about them. I was really wary and careful as I had met some very disturbed persons in real life, so understandably online dating made me extra cautious. But for some reason I was there. And then I found Garth. The Love of my Life.
Our story began purely by accident. I had noticed Garth’s profile, where there were horses in his pictures, which caught my attention. However, I didn’t contact him until one morning I had an email saying I had a new fan on that dating site. I checked it and bingo! It was The Horseman. I replied, and the rest is history. Later on, Garth admitted that he had actually liked my profile accidentally, as he had already realized I was so far away on the other side of the globe that it didn’t pay off even to start chatting. But after I had replied, he soon changed his mind.
WhatsApp and the other social media made all this possible. We were able to communicate for hours every day and get to know each other. In November I booked my flights, and in January I travelled to South Africa to visit Garth for two weeks. When we first met at King Shaka Airport in Durban, we both knew that was it. Like we had already anticipated, now we were sure about it: we had found our soulmates. Two days later Garth popped the question, and I said yes.
I still had to return to Finland for three months to sort out my things there. On the 12 of April I came home again, and a week later I became Mrs Nortje.