Haasteeni työnhaussa, ja elämässä ylipäätään, on se, että en osaa, uskalla tai halua määritellä osaamistani. Työpaikkailmoitusten vaatimuslistoja lukiessa ja hakemuksia kirjoittaessa on huomattavasti helpompaa listata mitä ei ainakaan osaa kuin miettiä mitä jo osaa. Vakiovastaukseni kysymykseen ”mitä sä osaat?” on ”no en kai oikein mitään”. Ja siltä minusta ihan oikeasti tuntuu.

Jokin aika sitten olin kuuntelemassa luentoa, jolla käsiteltiin mm. näitä asioita. Puhuttiin siitä, miten löytää se paikka ja homma, jossa omat taidot ja intohimot sekä maailman tarpeet kohtaa. Osittain juttu oli vähän liiankin lennokasta minun makuuni, ja anekdootit elämälleen uuden suunnan löytäneistä ihmisistä enimmäkseen vaan ahdisti, mutta yksi sivulauseessa mainittu asia jäi päähäni pyörimään päiväksi.

Voit epäillä taitojasi mutta älä epäile itseäsi. Taitoja voi opetella.

Luennolla teimme myös tehtävän, jossa listasimme asioita, joihin suhtaudumme intohimolla ja joiden tekemisestä pidämme. Sain listalleni kymmenkunta asiaa. Seuraavaksi jokaista listan kohtaa mietittiin siltä kantilta, pääseekö kohdan asiaa tekemään (työssään) omasta mielestään tarpeeksi. Asiat, joita ei tällä hetkellä saa tehdä ollenkaan saivat luvun yksi. Kakkosia pääsee tekemään jonkin verran, mutta ei ehkä niin paljon kuin haluaisi. Kolmosia taas saa tälläkin hetkellä tehdä sydämensä kyllyydestä.

Puhuja varoitteli, että monille tehtävän tehneille on käynyt niin, että he ovat ymmärtäneet listauksen jälkeen olevansa aivan väärissä hommissa, ja vaihtaneet suuntaa. Minä en odottanut mitään vastaavia heräämisen tunteita, koska minulle oli jo valmiiksi tuskaisen selkeää kuinka väärässä paikassa olen.

Minun listani asioista yksi sai viereensä luvun kolme.

On a more positive note, työnhaku näyttää ja tuntuu tällä hetkellä vähemmän synkeältä kuin pitkään aikaan. Enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia ja hakemisen arvoisia paikkoja on viime viikkoina auennut kohtalaisesti, ja hakemuksia kirjoittaessa saa itselleen aikaiseksi tunteen, että tämä voisi natsata (todellisuudessa näihinkin duuneihin on varmasti se parisataa hakijaa, mutta kuten kaverini sanoi: joku se paikan aina saa, mikset sinä).

Että tässä sitä nyt sitten opetellaan työhakemusten kirjoittamisen taitoa.