Vaikka kuinka väännän ja käännän, en saa seuraavaa yhtälöä toimimaan.

Viikon päästä loppuva työsuhde ja edessä siintävä työttömyys + aivan käsittämättömän polttavalta tuntuva tarve ostaa ensiasunto. = ??

Keväällä, kun tieto duunin loppumisesta varmistui päätin tehdä parhaani ja olla stressaamatta mahdollista työttömyyttä etukäteen. Olihan vielä ihan täysin mahdollista, että mitään työttömyyttä ei kohdalleni osuisi ja sitten olisin stressannut itseni kipeäksi aivan turhaan. Tässä kohtaa pienet olantaputukset ovat paikallaan, sillä onnistuin tavoitteessani melko hyvin. Koko kevään ja alkukesän hain innokkaasti töitä ja iloitsin lisääntyneestä mielenkiintoisten paikkojen määrästä. Vasta (liian) lyhyeltä kesälomaltani palattuani iski paniikki: neljä viikkoa viimeiseen työpäivään. Tipuin samaan vanhaan kuoppaan, josta löysin itseni valmistumisen aikoihin; ahdistaa niin ettei itkulta meinaa saada henkeä.

Nyt jäljellä olevien työviikojen lukumäärä on enää yksi. Hakemuksia on edelleen sinkoillut suuntaan jos toiseenkin, mutta joko rekryprosesseista ei ole kuulunut mitään tai ne etenevät vasta lomien jälkeen. Olen ilmoittautunut te-toimistoon ja saanut päätöksen työttömyystuesta, ja lähes menettänyt toivoni sen suhteen, että voisin ilmoittaa etten tarvitsekaan sitä. Olen laittanut facebookiin muka-hauskan, mutta todellisuudessa jo melko epätoivoisen päivityksen, jossa pyydän tuttuja vinkkaamaan mistä tahansa eteen osuvista duunimahdollisuuksista. Selaimeni kirjanmerkit on täynnä ilmoituksia duuneista, joihin minulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä mutta joita aion silti hakea. Ja ahdistus kasvaa päivä päivältä.

Miten mikään asunnon osto sitten sisältyy tähän yhtälöön? No ei tällä hetkellä juuri mitenkään. Jo alkuvuodesta aika eeppisiin mittasuhteisiin kasvanut kämppä-/kotikuume vaan ei päästä irti millään ja kidutan itseäni tutkimalla myynti-ilmoituksia päivittäin. Keväällä ajattelin optimistisesti, että voisin jo syksyllä aloittaa kodin metsästyksen tositarkoituksella; nyt vain pelkään, että se täydellinen yksilö tulee vastaan ja lipuu vauhdilla ohi koska työttömyys.