Paus

Tänään lähetin kaksi työhakemusta. Tarkastin taas sähköpostin lähetetyt-kansion ja huomasin, että kahdeksan tai yhdeksän viimeisen lähetetyn mailin otsikkokentässä luki ”työhakemus: xxxx”. On niitä vissiin tullu sitten läheteltyä. Tähän päälle vielä toisesta osoitteesta laitetut ja suoraan netissä laitetut hakemukset. Väsyttää.

Tänään oli myös viimeinen päivä hakea tätä työpaikkaa. Tuijotin vuorotellen ilmoitusta ja tyhjää word-dokumenttia itku kurkussa ja ahdistus ja pelko sisälläni kasvoivat ihan mammuttimaisiin mittasuhteisiin. Loppujen lopuksi poikaystävä tuli viereen istumaan, asetti sormeni näppikselle ja käski kirjoittaa. Tuloksena hakemuskirje, josta ei varmastikaan puutu tunnetta mutta se, käykö siitä ilmi mitä oikeasti osaan, selviää varmasti myöhemmin.

Nyt seuraa kuitenkin viikon tauko tähän ahdistavaan ja lannistavaan työnhakurumbaan. Edessä on reissu, joka on ansaittu edellisen viiden vuoden yliopistossa raadannalla. Yritän tyhjentää pääni työnhakustressistä ja ihan oikeasti vain rentoutua ja nauttia ja ihastella uutta. Voi tosin olla, että maili on pakko käydä tarkastamassa haastattelukutsujen toivossa…