Valon pilkahdus

Viikon lomareissu meni ohi hujauksessa ja ilman pihaustakaan haetuista työpaikasta. Yhdestä jo kuukausi sitten haetusta paikasta tuli perinteinen ”kiitämme kiinnostuksestasi” -viesti. Hakijoita oli taas ollut lähes kaksisataa.

Matkan jälkeinen arkikin on alkanut vähän erikoisemmissa tunnelmissa ja sisältänyt mm. runsaasti unta, kiitos salakavalan jetlagin ja melko tuhdin kipu- ja tulehduslääkearsenaalin. Kotiinpaluun jälkeen olen poistunut asunnosta kahdesti.

Mutta jotain hyvää voi ilmeisesti tapahtua vaikka makaisi kolmatta päivää sohvalla pyjamassa. Iltapäiväisen lääkehuurun puhkaisi puhelimen sointi ja puhelun jälkeen kaikki fyysinen kipu ja särky olivat toissijaista. Koko syksyn kestänyt hakemusrumba poiki ensimmäisen työhaastattelunsa. Olen todella innoissani, koska vaikka homma itsessään ei ole mitenkään erityinen, on työnantaja erittäin mielenkiintoinen ja täyttää monia työpaikalle asettamiani toiveita.

Nyt vaan kaikki maailman sormet ja varpaat ristiin.