Hengähdystauko

Tänään se sitten tuli. Puhelu, jonka ansiosta se surullisen kuuluisa taakka putosi harteilta. Puhelu, jonka jälkeen hengitin kevyesti ensimmäistä kertaa aikoihin. Ne haluaa mut! Täytettäviä paikkoja oli yhteensä kaksi ja vaikka toisen täyttäjää ei vielä oltu valittu niin halusivat kuitenkin ilmoittaa minulle jo, että minut on valittu. Hymyilin koko puhelun ajan idioottimaisesti ja sanoin kaikkeen joo ja kiva. No ei aina voi olla maailman supliikein.

Ensi viikolla selviää tarkemmin käytännön jutut, ja aloittamaan pääsen jo ennen joulua. Vaikka työ ei osoittautuisikaan niin kivaksi kuin mitä olen ajatellut sen parhaimmillaan olevan, on se kuitenkin työ. Oman alan työ. Ja työ, josta maksetaan palkkaa. Jolla maksetaan vuokra. Määräaikainen kylläkin, mutta eipähän tarvitse huolehtia muutamaan kuukauteen.

Ei varmaan pitäisi innostua liikaa ennen kuin detaljit täsmentyvät ensi viikolla, mutta kuvittelisin kyllä, että tämän viikonlopun ajan olo on kevyempi kuin kuukausiin.