Lupaava alku

Huomenna olisi tiedossa ensimmäinen työpäivä, allekirjoittanut kärsii luonnollisesti superflunssasta. Useinhan ihmiset sairastuvat loman alussa, kun päällä ollut stressi pääsee purkautumaan. Sama toimii selkeästi näinkin päin: työnhakustressi pääsee viimein purkautumaan kun ensimmäinen työpäivä on tiedossa, ja kroppa vastaa siihen heittämällä päälle mukavan taudin vuoden loppumisen kunniaksi. Viikonlopun lepäilyn jälkeen olo alkaa onneksi olla hieman parempi, mutta ääni on edelleen kuin parikymmentä vuotta viskiä ja röökiä vetäneellä. Onneksi kävin jo viime viikolla toimistolla näyttäytymässä ja tervehtimässä tulevia työkavereita.

Viikonloppuna sain ilokseni kertoa monille uudesta työpaikasta. Ihmiset vanhasta koulutusohjelmastani onnittelivat ja naureskelivat, että enpä ole ensimmäinen saman ohjelman kasvatti, joka on päätynyt tulevan työnantajani palkkalistoille. Myös moni opettajista on jossain vaiheessa uraansa työskennellyt samalle puljulle.

Jos pääni ei olisi niin räkäinen ja sumuinen jännittäisin varmasti ensimmäistä työpäivää. Uuden paikan rutiineihin tottuminen vie aina aikansa, uusien työtehtävien oppimisesta puhumattakaan. Nyt on kuitenkin pakko ensin keskittyä parantumiseen ja voimien keräilyyn, jännittämisen voin aloittaa sitten huomenna, vaikka toimiston ovikelloa soittaessa.