Kirjoitan kaiken muistiin sinnepäin ja hauskemmin

Palstan yleisestä teemasta poiketen ajattelin kirjoittaa muutaman sanan eilisestä, jolloin nautin Scandinavian Music Groupin jo lähes perinteeksi muodostuneesta joulukeikasta Tavastia-klubilla. Nähtyjä ja kuultuja bändin keikkoja ei enää varmastikaan pysty laskemaan kahden käden sormilla, mutta pelkästään näitä joulunaluskeikkoja Tavastialla on koettu jo kolme, ehkä jopa neljä.

Siellä sitä sitten taas huojuttiin tuttujen ja tärkeiden biisien mukana. Mukana laulamisesta (jota en kyllä muutenkaan kamalasti harrasta, kun en vierustoverinkaan laulua erityisesti arvosta) sai vain haaveilla tällä raspikurkulla mutta muuten meno oli oikein mainio. Henkisesti keski-ikäinen keikkailija arvostaa kovasti sitä, että keikka-ajat ovat aikaistuneet reippaasti ja kotiin lähtiessä ehtii vielä viimeiseen metroon. Aikaisemmin keikat kun hyvässä lykyssä alkoivat siinä vähän ennen puolta yötä.

SMG: musiikki on seurannut minua (tai minä sitä) jo aika monta vuotta, tarkemmin sanottuna Hölmö rakkaus ylpeä sydän -levyn julkkaribileistä alkuvuodesta 2007 (?). Harvalla yhtyeen kappaleella on minulle jokin erityinen merkitys mutta monet biisit tuovat mieleen kivoja muistoja ja muutamat ovat ihan vain upeita kappaleita, jotka ovat syystä tai toisesta kolahtaneet todella kovaa. Niinpä vietin vähintään puolet eilisestä keikasta kyyneleitä nieleskellen ja silmäkulmia kuivaten. En varsinaisesti biisien tai tunnelman takia, en surusta enkä onnesta. Kyyneleet tulivat, koska niiden tuttujen ja tärkeiden kappaleiden ansiosta koko syksyn hartioilleni kasautunut paine ja stressi ja väsymys valahtivat viimein alas kohti klubin tahmeaa lattiaa.

Tästä on hyvä lähteä kohti joulua, rauhoittumista ja erityisesti kohti uutta vuotta.