Vanhaa ja uutta

Niin se vaan pyörähti uusi vuosi käyntiin. En tehnyt lupauksia muutoksista (mitä nyt ne perus herkkulakko- ja 5 kg kevyemmäksi -lupaukset), niitä tuleva vuosi tuo mukanaan varmasti ihan muutenkin. Säännöllinen työaika luo pohjan uusille rutiineille; elämä valahtaa uomaan, jossa se soljuu seuraavat puoli vuotta. Ja silti odotan, mitä kaikkea jännittävää ja uutta tänä vuonna tapahtuu. Ensimmäinen konkreettinen muutos, johon havahduin pari viikkoa sitten on kalenteri. Koululaisena ja opiskelijana olen elänyt viimeiset lähes 20 vuotta ajatellen vuoden alkavan elokuusta ja loppuvan kesäkuuhun. Nyt edessä on kuitenkin siirtyminen kalenterivuosimaailmaan, ja sisäinen paperitavarafanaatikkoni hihkuu innosta päästessään hipelöimään toinen toistaan hienompia kalentereita sitä oikeaa etsiessä. Ja etsintä ei välttämättä ole ihan lyhyt prosessi, vaatimukset ja kriteerit nimittäin ovat kovat.

Aika ylipäätään tulee varmasti olemaan yksi alkuvuoden suurimmista muuttujista. Kokopäivätyöläisenä aikaa kaikkeen muuhun  on vähemmän, ja sen käyttötapoja pitää ehkä miettiä hieman tarkemmin. Jaksanko ja haluanko istua kielikurssilla kahtena päivänä viikossa töiden jälkeen, viettää yhden illan viikossa tanssikurssilla ja siihen päälle yrittää ehtiä vielä salillekin? Halusta ei ole epäilystä, jaksamisesta ei voi tietää ennen kuin on kokeillut. Yhtälöön on kuitenkin laskettava myös parisuhde, perhe ja ystävät, jotka kaikki vaativat myös oman aikansa. Palapelin palat ovat siis koossa, nyt pitää enää kokeilla minkälaisen kuvan niistä saa muodostettua.

Kolmas suuri muutos on raha. Viime vuonna sitä oli aika vähänlaisesti, tänä vuonna ainakin vähän enemmän. Lähes tyhjäksi imetyt säästötilit saavat taas vähän täytettä, olo on turvallisempi kun tietää, että rahaa tulee sisään säännöllisesti ja että tili tuskin ehtii tyhjentyä palkkapäivien välillä. Pieniin mukaviin ylimääräisyyksiinkin on ehkä varaa ja ennen kaikkea rahahuolien aiheuttama stressi vähenee huomattavasti.  

Kaiken tämän seuraksena uskoisin, että kevään aikana muutoksen kohteena on myös identiteettini. Olen viime vuodet ollut ja tuntenut itseni ensisijaisesti opiskelijaksi, ja koko syksynkin elänyt vielä aika tiiviisti mukana opiskelun maailmassa. Nyt tämä alkaa ehkä vähitellen muuttua, yliopistoon minut liitäneet siteet alkavat yksi toisensa jäljeen katkeilla ja fyysisen minäni lisäksi myös pääni alkaa siirtyä työelämään.