Minglailun sietämätön vaikeus

Töiden, sekä aikaisempien että nykyisen, ja opiskelujen myötä ja joskus jopa vapaa-ajalla joutuu viettämään aikaa tilaisuuksissa, joissa ei varsinaisesti tunne ketään mutta läsnäolo on silti toivottavaa tai jopa pakollista. Oli kyse sitten kokkareista, seminaareista tai muista samantapaisesta tilaisuudesta, minä ahdistun ja kutistun seinäruusuksi.

Pakko se on myöntää, olen surkea minglaaja. En osaa tervehtiä ihmisiä rennosti, en osaa päättää pitäisikö vain sanoa hei vai esitellä itsensä. Vai pitäisikö odottaa, että joku esittelee minut vieraalle ihmisille ja hänet minulle? Jännitän itseni esittelemistä niin että en tajua painaa mieleeni minulle juuri esitellyn ihmisen nimeä.

Vaikka normaalisti olen kohtuullisen puhelias enkä erityisen ujo, menen ihan kipsiin minglailutilanteissa. En osaa keskustella kevyesti aiheesta X ja jos joku yrittää viedä keskustelua eteenpäin kyselemällä jotain minusta vastaan lyhyesti enkä tajua kysyä vastakysymyksia. Jos innostun puhumaan enemmän, puhun liian nopeasti ja annan katseen kiertää uskaltamatta katsoa silmiin keskustelukumppaniani. Jos paikalla on tuttuja saatan liimautua heidön seuraansa vähän liiankin tiiviisti, ja olla se kummallinen tyyppi, joka seuraa kaikkialle mutta ei sano mitään. Jos en tunne ketään tarpeeksi hyvin haahuilen itsekseni ympäriinsä kahvikuppi tai kuohuviinilasi kädessä ja yritän olla huomaamaton.

Minglailukin on varmasti taiteenlaji, jossa kovalla harjoittelulla voi kehittyä. Jotkut ovat tietenkin luonnostaan sosiaalisia perhosia, jotka liihottavat seurueesta toiseen skumppaa siemaillen, tuntevat kaikki ja osaavat olla joka seurassa sopivan hauskoja. He käyttävät minglailutilanteet hyväkseen ja verkostoituvat, koska koskaan ei tiedä kenen tuntemisesta voi joskus olla hyötyä.

Minä siis en ole synnyinnäinen minglaaja. Sen sijaan olen melkoisen sinnikäs ja kehityksenkaipuinen, joten minua nähdään kyllä vastaisuudessakin cocktail-tilaisuuksissa ja seminaareissa. Ehkä ensi kerralla uskaltaudun esittäytymään vaikkapa vierustoverilleni.

Suhteet Oma elämä Työ Ajattelin tänään