Miten läksyttää vierasta lasta?
Hetken aikaa on taas tuntunut siltä, ettei yksikään ajatus nouse niin vahvasti pinnalle, että siitä saisi aikaiseksi kirjoittaa ihan kunnollisen, edes pienen, jutun. Tänään aamulla tapahtui kuitenkin jotain niin absurdia, etten tiennyt mitä ajatella. Siispä kirjoitan siitä, jos joku muu osaisi kertoa, miten tapahtuneeseen tulisi suhtautua.
Disclaimerina mainittakoon, että en koe olevani mikään yleinen lastenvihaaja. Tykkään lapsista, tulen useimmiten toimeen heidän kanssaan ja olen muutamaankin eri otteeseen työskennellyt eri ikäisten lasten parissa, mielestäni ihan onnistuneesti. Viime aikoina olen enenevissa määrin jopa pohtinut omien lasten hankinnan ajankohtaisuutta.
Tänään kuitenkin jouduin miettimään asiaa uudestaan. Kävelin aamulla asuinalueellani matkalla metroasemalle. Korttelin päässä kodistani samalle kävelytielle eteeni ilmestyi arviolta 10-vuotias tyttö, joka katsoi minua pitkään. Hymyilin pienesti, niinkuin yleensä teen kohdatessani vieraan ihmisen katseen. Tyttö kuitenkin jatkoi tuijottamista ja sanoi hiljaa heittävänsä lunta päälleni. Ihmettelin tätä vähän mutta jatkoin kävelyä. Tyttö otti kadunreunan lumikinoksesta käsiinsä lunta ja heitti kuin heittikin ne takkini etumukselle.
Koska mitään sen suurempaa vahinkoa ei ollut sattunut, ilmoitin tytölle, että vieraiden ihmisten päälle ei ole sopivaa heitellä lunta. Yhteisissä leikeissä se on ok, mutta keskellä katua ilman lupaa ei. Kävelin eteenpäin, ja tyttö jäi taakseni. Seuraavaksi tunnen lumen lentävän päähäni ja niskaani. Sanon jo kipakammin, ettei tällainen peli vetele ja että odotan tytön pyytävän anteeksi.
Tyttö jatkoi seuraamistani ja heitti lunta päälleni vielä kahteen otteeseen. Kävelin koko ajan eteenpäin ja yritin puhua tytölle järkeä. Sanoin soittavani hänen äidilleen, johon tyttö fiksusti totesi ettei minulla ole tämän numeroa. Tottahan se oli. Kysyin onko häntä opetettu kotona käyttäytymään näin, mutta tytön mukaan toiminta oli hänen oman kekseliäisyytensä seurausta. Tyttö oli matkalla kouluun, joten sanoin seuraavani häntä sinne ja hommaavani näin hänen äitinsä yhteystiedot. Vasta kun uhkasin alentuvani heittämään lunta hänen päälleen tyttö kiihdytti kävelyään ja jatkoi koululleen päin törmäten edellään kävelevään naiseen. Minä vaihdoin toiselle puolelle katua.
Metrossa istuessa minut valtasi aika epäuskoinen fiilis. Mitä hittoa äsken tapahtui? Olin hieman luminen ja märkä mutta muuten vahingoittumaton. Eniten minua jäi kummastuttamaan se, etteivät ensin kehoitukseni ja sitten tiukemmat käskyni lopettaa saaneet tytössä minkäänlaista vastakaikua. Yleisesti ottaen ajattelen, että on vanhempien homma puuttua lasten hölmöilyihin mutta miten lasta tulisi ojentaa onnistuneesti, kun tämä kiusaa ventovierasta aikuista eikä vanhempia näy mailla halmeilla.
Millä sanoilla suojaat itsesi lunta heittävää lasta vastaan, kun ei siihen käsiksikään voi käydä? Hillittynä aikuisena yritin luottaa puheen voimaan, vaikka todellisuudessa olisi halunnut kaataa penskan lumihankeen ja antaa tälle sellaisen lumipesun ettei ihan heti tulisi mieleen heitellä lunta tuntemattomien päälle.