Ei kiitos

Sitä puhelua ei sitten koskaan tullut. Tuli tuttuakin tutumpi ”kiitos mielenkiinnostanne avoinna ollutta tehtävää kohtaan” -viesti. Kirveli niin perkeleesti. Ja kirvelee edelleen. Valitsivat jonkun turkulaisen, saatana.

Massiivista pettymystä pitäisi kai hieman lieventää tieto siitä, että en kuitenkaan ole joutumassa työttömäksi vaan entiset hommat jatkuvat mahdollisesti jopa vuoden tästä eteenpäin. Ihan kivaa, joo ja on mukavaa pystyä jatkossakin maksamaan vuokransa ja ostamaan ruokaa. Silti tässä on nyt vähän sellaista lohdutuspalkinnon (karvasta) makua. Jotenkin myös se, että olin jo niin lähellä uuden, enemmän omalta tuntuvan duunin saamista havahdutti siihen, että en tosiaankaan halua jumiutua tähän duuniin.

On a more positive note, saanpahan nauttia loppukesästä ilman työnhakustressiä. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni lomailla palkallisesti.