Kellään ei oo yhtä vaikeeta ku mulla

On mahtanut Elämä myhäillä partaansa vahingoniloisena kun pääsiäisen aikaan, tulevasta autuaan tietämättömänä, haaveilin edes vähän draamattomammasta loppukeväästä.

Pari viikkoa huoletonta ja stressitöntä elämää ja hyviä yöunia oli selkeästi jonkun mielestä aivan tarpeeksi, ja nyt päästiin takaisin tuttuun ja tirvalliseen tilaan, jossa ahmitaan ahdistukseen jäätelöä ja nieleskellään kyyneleitä näyttöpäätteen takana.

Ja koska henkinen huonovointisuus ei ole mitään ilman fyysistä veljeään heitin juuri salilla ollessani 25 kg:n levypainon jalkapöydälleni.