LLL

Life long learning. Siihenhän meitä rohkaistaan ja patistetaan. Ettei jämähtäisi ja tyytyisi niihin taitoihin, mitä tällä hetkellä on vaan opettelisi koko ajan jotain uutta. Koko elämänsä ajan.

Maisterin paperit käteen saatuani olin vahvasti sitä mieltä, että opiskelut ovat nyt ainakin hetkeksi takana ja työelämä odottaa. Olin korviani myöten täynnä tenttikirjoja, esseiden kirjoittamista ja pitkiä iltoja kirjaston oppimuskeskuksessa. Gradun kanssa pakertaessa väsyin siihen, että tein siihen liittyvää ajatustyötä koko ajan. Nk. vapaa-ajallakin (eli silloin kun en istunut kirjoittamassa) gradu oli jatkuvasti mielessä. Joko analysoin mielessäni tuloksia, mietin mitä seuraavaksi kirjoitan tai mietin sitä, että nytkin pitäisi olla kirjoittamassa. Haaveilin ajasta, jolloin työ mennään tekemään työpaikalle ja toimiston ovien sulkeuduttua työmietteet jäävät niiden sisäpuolelle. Tähän mennessä olen onnistunut tässä ilahduttavan hyvin.

Pienen pieni life long learner minussa silti selkeästi asuu. Päätin nimittäin jatkaa syksyllä yliopistolla alkaneita kieliopintoja vielä kevään verran. Selasin työväenopiston kurssivalikoiman läpi haaveillen ties mistä keramiikka- ja akvarellikursseista, puolisko kun oli sitä mieltä, että minun pitäisi tehdä jotain luovaa. Leikittelen graduohjaajani kyselyiden synnyttämällä ajatuksella tohtorin hattuun tähtäävistä jatko-opinnoista.

Mahdolliset akateemiset jatko-opinnot eivät kuitenkaan ole se todennäköisin suunta ainakaan seuraavaan pariin vuoteen. Sen sijaan ilmoittauduin työn kautta innosta pinkeänä kurssille, joka sekä antaa hieman lisäpätevyyttä nykyiseen työtehtävääni että toivottavasti vie minut lähemmäs alaa ja tehtäviä, joista olen erittäin kiinnostunut. Parin päivän kurssi on vasta useamman kuukauden kuluttua, mutta jo pelkästään tieto siitä on saanut minut erittäin innostuneeksi ja onnelliseksi. Ja kaikki ekstraosaaminen ja tietotaito on kotiinpäin siinä vaiheessa, kun kesän jälkeen alan taas työnhakuun.