Operaatio Työnhaku: Verkot vesille
Olen viimeisen kahden kuukauden aikana lähettänyt noin kymmenen työhakemusta. Määrällisestihän kymmenen ei ole vielä mitään, mutta luku kohtaa aika tarkasti varteenotettavien työpaikkailmoitusten määrän kanssa. Käytännössä olen hakenut kaikkia löytämiäni avoimia paikkoja, joiden sisältö edes joltain kantilta sivuaa generalistitutkintoni alaa. En ole päässyt yhteenkään haastatteluun. Sähköpostin Saapuneet -laatikkoon kilahtaa harva se päivä Kiitos kiinnostuksesta, valitettavasti valintamme ei tällä(kään) kertaa osunut Sinuun -viesti.
Yritän olla realisti. Tiedostan oman osaamiseni rajat enkä tähtää mahdottomuuksiin. Toisaalta tiedostan myös potentiaalini ja haluaisin ihan oikeasti päästä tekemään työtä opiskelemieni asioiden parissa, ja työnteon kautta oppia vielä paljon lisää.
Selaan parin tunnin välein uudet avoimet paikat muutamasta eri nettipalvelusta. Muokkaan cv:tä ja naputan hakemuksia ja mietin, kannattaako mielenkiintoisen kuuloista harjoittelupaikkaa hakea jos sen palkalla ei elä (no olis sillä elänyt, joten hain, enkä saanut edes kutsua haastatteluun). En ihan vielä haluaisi menettää toivoa siitä, että 25-vuotiaan, hyvillä arvosanoilla valmistuvan maisterin on mahdollista löytää Ihan oikea työ™. Olen toki valmistautunut siihen, ettei ensimmäisen duuni ole heti se unelmatyö, josta on koko opiskeluajan haaveillut mutta en myöskään haluaisi joutua tekemään minulle yhdentekevää rutiinihommaa, jossa tutkinnollani ei ole mitään merkitystä. Samaa sanoi korkeakouluneuvoja/työpsykologi, jonka juttusilla kävin: väliaikainenkin ”pakko tehdä jotain” -duuni vie niin paljon aikaa ja energiaa ettei niitä välttämättä riitä enää työnhakuun. Jos ja kun tämä on taloudellisesti mahdollista niin kuulostaa erittäin perustellulta. Mutta kun se vuokrakin olisi maksettava…
Hakemusten tullessa bumerangin lailla takaisin olen havahtunut miettimään missä vika piilee. Minulla on mielestäni kohtuullisesti relevanttia ja monipuolista työkokemusta, ja into tehdä töitä on hillittömän kova. Olen kielitaitoinen ja aikaisemmissa duuneissani saama palaute on ollut yksinomaan kiittävää ja kehuvaa. Ongelma voi piillä siis seuraavissa asioissa:
1. Haen vääränlaisia duuneja, jolloin haettu homma ja aiempi kokemus eivät kohtaa ja siksi hakemuksini joutaa roskakoriin (tämä on hyvinkin mahdollista, koska en tiedä onko unelmaduuniani edes olemassa ja näin ollen haen vähän kaikkea mahdollista).
2. En osaa kirjoittaa työhakemuksia, mikä johtaa siihen että hakemukseni lentää silppuriin eikä cv:ni saa edes mahdollisuutta tulla luetuksi. En kyllä voi syyttää rekrytoijia, hakemukseni ovat juuri sellaisia kliseitä täynnä olevia massan edustajia, joista hyvien hakemuksien tulisi erottua.
Kirjoitettuani eilen taas kaksi keskinkertaista hakemusta tulin viettämään perjantai-iltaa kirjastoon viimeistelläkseni ne. Koneen USB-portti päätti kuitenkin olla tunnistamatta muistitikkuani, joten viimeistely ja hakemusten lähetys siirtyvät maanantaille. Joka on myös viimeinen päiväni yliopisto-opiskelijana.