Neljäs työviikko, ensimmäinen kokonainen sellainen, alkoi eilen. Olen päässyt käsiksi oikeisiin työtehtäviin ja ilmeisesti minuun luotetaan jo sen verran, ettei kukaan tarkasta tekemisiäni koko aikaa. Työtehtäviin tottuminen tuo mukanaan tietenkin myös niihin kyllästymisen (kyllä, kolmessa viikossa! Eikä tämä edes ole ennätys.), ja niinpä työpäivää pätkivät vanhat tutut asunto-, uutis- ja blogisivustojenlukutauot. Viime kesäduunissa vietin loppukesästä varmaan enemmän aikaan Lilyssa ja muissa blogeissa kuin oikeita töitä tehden, mutta koko kesän työn tulos oli oikein mainio niin ketään tuskin kiinnosti. Yritän nyt kuitenkin keskittyä työntekoon hieman paremmin, näitä hommia olisi kuitenkin edessä useamman kuukauden ajan ja tulosta olisi saatava aikaiseksi jos haaveilee jatkosta saman työnantajan palkkalistoilla.

Työsuhteeni on ylipäätään alkanut aika kivasti. Juttelen työkavereiden kanssa jo muistakin kuin työasioista, odotan malttamattomana ensimmäistä palkkapäivääni ja ihmettelen, miten nopeasti ihminen oppii uutta ja tottuu. Vanha tuttu tietokonetyöskentelyjumi alkaa palailla hartioihin ja työpäivän mittaiset näytöntuijottelusessiot ovat saaneet harkitsemaan optikolla käyntiä ja luku- ja työskentelylasien mahdollista päivitystä. On meinaan aikamoiset sirinät silmissä aina kotiin lähtiessä, koko metromatka menee kuin sumuun tuijotellessa ja kotonakin vielä katseen kohdentaminen tuntuu työläältä.

Nyt joulupyhien ollessa takanapäin alkaa tietoisuus siitä, että viikko toisensa jälkeen seuraa tismalleen samanlaisena, iskeä tajuntaan. Ja tavallaan se on ihan mukava ajatus. On vain työtä ja on vapaa-aikaa, se opiskeluajalta tuttu välimuoto, kun tavallaan on vapaalla mutta todellisuudessa pitäisi kyllä tehdä jotain, on poissa. Hieman kyllä haikeillen katselen aamuisin työmatkoilla yliopiston kirjastossa istujia, ja työväenopiston kataloginkin selasin kannesta kanteen miettien mitä kaikkea kiehtovaa erinäisillä luennoilla voisi kuulla ja oppia. Onneksi duuninkin kautta pääsee aika ajoin osallistumaan seminaareihin ja luentoihin.

Tämä viikko tuntuu uusien rutiinien luomisen kannalta melko tärkeältä. Ensimmäinen kokonainen työviikko, ja samalla yritys tehdä paluu salille aivan liian pitkäksi venyneen jouluflunssan jälkeen. Eilen tuli tieto paikasta ensi viikolla alkavalla kielikurssilla, ja sosiaalista elämääkin olen ajatellut harjoittaa tämän viikon aikana. Ylipäätään olo on melko mainio, joten lopetan lusmuilun näihin sanoihin ja palaan oikeiden työtehtävien pariin.