Laiskamadon merkintöjä

Pitäisi kirjoittaa työhakemusta, päivittää cv:tä ja täyttää juuri perustettua LinkedIn-profiilia. Ei siis mitenkään yllättävää, että juuri nyt heräsi tarve palata bloggailun pariin, puolen vuoden (!) tauon jälkeen.

Sen jälkeen, kun kesällä sain tiedon jatkopestistä duunissani päätin hetkeksi lopettaa työnhaun ajattelun ja aiheesta stressaamisen. Vaikka tämänhetkinen työni ei ole se unelmaduunini on se kuitenkin työtä, jota on ihan mukava tehdä ja joka maksaa laskut. Nyt ajatus siitä, että jämähdän nykyiseen hommaani on kuitenkin alkanut pyöriä päässäni sen verran usein, että asialle on tehtävä jotain. Jo ensimmäisellä kierroksella tutuilla työpaikkasivustoilla silmiin pomppasi muutamakin varteenotettava ilmoitus. Niiden hakeminen on ehkä vähän turhan korkealle tähtäämistä, mutta yritän vakuuttaa itselleni etten häviä mitään hakemalla ja että jos en koskaan hae unelmaduunejani, en myöskään koskaan tule saamaan niitä.

Niinpä heitän verkot taas vesille. Aktivoidun kirjoittamisessa, työnhaussa, elämässä.

Puheenaiheet Työ Ajattelin tänään

Ei kiitos

Sitä puhelua ei sitten koskaan tullut. Tuli tuttuakin tutumpi ”kiitos mielenkiinnostanne avoinna ollutta tehtävää kohtaan” -viesti. Kirveli niin perkeleesti. Ja kirvelee edelleen. Valitsivat jonkun turkulaisen, saatana.

Massiivista pettymystä pitäisi kai hieman lieventää tieto siitä, että en kuitenkaan ole joutumassa työttömäksi vaan entiset hommat jatkuvat mahdollisesti jopa vuoden tästä eteenpäin. Ihan kivaa, joo ja on mukavaa pystyä jatkossakin maksamaan vuokransa ja ostamaan ruokaa. Silti tässä on nyt vähän sellaista lohdutuspalkinnon (karvasta) makua. Jotenkin myös se, että olin jo niin lähellä uuden, enemmän omalta tuntuvan duunin saamista havahdutti siihen, että en tosiaankaan halua jumiutua tähän duuniin.

On a more positive note, saanpahan nauttia loppukesästä ilman työnhakustressiä. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni lomailla palkallisesti.

Suhteet Oma elämä Työ