Töitä hakemassa à la Kaptenska
Suunnilleen näin se menee:
– Bongaat työpaikkailmoituksen, lukaiset sen läpi ja siirrät sen aivoissasi kategoriaan ”nojoo, ehkä”
– Päätät ettei homma kiinnosta tarpeeksi, että sitä jaksaisi hakea
– Palaat lukemaan ilmoitusta, siirto kategoriaan ”ehkä sittenkin”. Uskottelet itsellesi, ettet vielä ole edes päättänyt hakea paikkaa
– Luet facebookissa kaverin semikryptisen statuspäivityksen, josta mielestäsi ihan selkeästi käy ilmi, että hän on juuri saanut tämän nimenomaisen duunin.
– Romahdus ja epätoivo. Olisit ehkä sittenkin voinut haluta sen paikan..?
– Rohkeuden puuska ja soitto ilmoituksen ”Lisätietoja” -numeroon. Paikka onkin edelleen auki!
– Naputat sormet sauhuten (ehkä hieman riman alittavan) hakemuksen ja laitat sen menemään.
– Näet jo itsesi uudessa duunissa ja iloitset siitä, miten siellä saa sitten pukeutua paljon kivemmin kuin nykyisessä hommassa. Missäköhän toimiston väki käy lounaalla? Saanko fillarin johonkin säilöön jos pyöräilen töihin? Pitääpä googlata määräaikaisesta duunista irtisanoutumisen säännöt, jos ne haluaa että aloitan heti…
– ”Kiitos kiinnostuksesta avoinna ollutta tehtävää kohtaan. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut Sinuun.”
Ja sama rumba alusta. Ja alusta. Ja vielä kerran.