Ei, tämä teksti ei käsittele Charles Dickensin klassikkoromaania. Eikä edes tätä hienonhienoa samannimistä kappaletta. Se käsittelee minua, minun Suuria odotuksiani ja Loistavaa tulevaisuuttani.
Olen siis taas aloittanut rämpimisen työpaikkailmoitusten viidakossa ja sen myötä ruvennut myös miettimään entistä tarkemmin sitä, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Aikaa työnhakuun on onneksi useita kuukausia, ja vasta syksyllä aukeavia paikkoja näkyy vielä melko vähän. Ilmoitusten lukeminen kuitenkin auttaa minua jäsentämään tarjolla olevien tehtävien kirjoa ja toisaalta omaa osaamistani ja omia toiveitani seuraavan työpaikkani suhteen.
Hieman hukassa olen kyllä edelleen. Kun mietin osaamistani tai ammatillisia intohimojani huomaan päästäväni suustani juuri niitä kliseisiä ”älä kirjoita näitä työhakemukseen/sano näin työhaastattelussa” -fraaseja. Tykkään työskennellä sekä yksin että porukassa, joskin pieni ryhmäpaine puskee minua eteenpäin siinä missä yksin tehdessä rupean helposti lusmuilemaan. Tykkään puhua ihmisten kanssa, opastaa ja kouluttaa. Pidän siitä tunteesta, kun voin vastata ihmisten kysymyksiin varmalla tiedolla. Olen mielestäni taitava tiedonkerääjä ja -tiivistäjä. Pidän kirjoittamisesta ja nautin saadessani lukea hyviä tekstejä. Innostun uusista oivalluksista ja hämmästelen ihastuksissani oman alani tutkijoiden mielikuvitusta tutkimusaiheiden keksimisessä ja valinnassa. Koen saaneeni paljon osaamista ja näkemystä koulutuksessani mutta välillä harmittelen ei oikeastaan mihinkään valmistanutta generalistitutkintoani.
Viime aikoina katseeni on kiinnittynyt muutamaankin ilmoitukseen erilaisista mentoriohjelmista. Olisiko se ehkä jotain minulle sopivaa? Pitkän linjan ammattilainen, joka auttaisi löytämään oikean suunnan, neuvoisi, haastaisi löytämään vahvuuteni ja potkisi eteenpäin. Ongelmaksi toki tässäkin nousee se, etten tiedä miltä alalta mentorini haluaisin. Olivian mentorit ovat mediaseksikkäiltä viestintä-, markkinointi- ja muotialoilta, Teonpaikka.fi:n mentorit ilmeisesti vähän kaikilta mahdollisilta.
Oman ongelmansa unelmatyön löytämiseen ja saamiseen tuo vielä kunnianhimoni. Tai sen puute. Don’t get me wrong, en ole valmis tyytymään ihan mihin tahansa enkä halua pyörittää papereita kahdeksaa tuntia päivässä vain maksaakseni laskut. Haluan työn, joka on kahden kauppa: työnantaja saa aikaani ja osaamistani, minä saan tehdä asioita, jotka kiinnostavat minua. En tähtää tai halua ”huipulle” hinnalla millä hyvänsä mutta haluan työn, jossa voin kehittyä ja edetä vaativampiin tehtäviin. Haluan pysyä kertomaan työstäni innostuneesti ja ylpeänä enkä joutua sanomaan että se nyt vaan on sellanen perusduuni.
