Tohtorinhattua mä metsästän?

Ei varmaan ole kovinkaan yllättävää, että promootio (johon siis pienimuotoisen jahkailun jälkeen sitten kuitenkin osallistuin, hyvät bileet!) sai aikaan melkoisen kaipuun takaisin akateemiseen maailmaan (ja eritoten sen rientoihin). Vaikka eipä siitä tässä vajaan kahden vuoden aikana niin hirveän kauas ole muutenkaan ehtinyt; työpaikkani sijaitsee fyysisesti kahden korttelin päässä entiseltä laitokseltani ja entisiä kurssikavereita on saman puljun palveluksessa enemmän kuin laki sallii.

Sekä minulla että useilla näistä opiskelu-/työkavereista on määräaikainen sopimus, joka loppuu jossain vaiheessa kesää, mikä puolestaan on luonnollisesti johtanut moniin hyvinkin rönsyileviin tulevaisuuskeskusteluihin. Hieman yllättäen yksi yhä useammin esiinnousevista vaihtoehdoista on ollut jatko-opinnot ja tohtorikoulut. Vielä enemmän yllättäen oma suhtautumiseni tähän vaihtoehtoon on ottanut ”no ei se nyt ihan täysin poissuljettu vaihtoehto ole” -ajatuksista askeleen jos toisenkin kohti hieman pehmeämpää ”vois se olla ihan mielenkiintoistakin” -suhtautumiseen.

Mitään konkreettista en ole asian eteen tehnyt. Graduohjaajani varovaisten kyselyjen perusteella uskoisin kuitenkin, että tutkimusaihe-ehdotuksen läpivieminen laitoksella ei olisi ongelma. Kaikki muu sitten vähän onkin. Vähintään neljä vuotta saman aiheen tutkimista kohtuullisen epävarmalla rahoituksella eikä silti mitään takeita siitä, että tohtorinarvo hyödyttää työelämässä.

Koska nämä jutut eivät kuitenkaan vaadi kovin nopeita liikkeitä tai toimenpiteitä päätin antaa itselleni kesän aikaa. Aikaa miettiä, olisiko minusta oikeasti tutkijaksi ja riittäisikö innostus graduaiheen lisätutkimiseen, aikaa syventyä hieman alan artikkeleihin ja arvioida omaa motivaatiota. Syksyllä sitten laitokselle juttelemaan, jos siltä tuntuu.

Koska Lilyssä pyörii monenlaista porukkaa tiedustelisinkin nyt jos joukosta löytyisi tohtorisnaisia tai -miehiä tai tulevia sellaisia. Kerro kokemuksesi tutkimisesta ja väitöskirjan kirjoittamisesta!