Ehkä huomenna on helpompi löytää ystäviä

Kun vauva syntyi meillä kävi tosi paljon ihmisiä kylässä ja silloin kaipasin usein omaa rauhaa vauvan kanssa. Parin kuukauden jälkeen ihmisvirta hiljeni ja nyt huomaan välillä, etten ole viikkoon jutellut kenenkään muun kanssa kuin mun miehen ja siskon. Tämä on tietysti oma vika – on mulla jonkun verran tuttuja ja muutama hyvä kaveri, jolle voisin soitella. Heistä valitettavasti puolet asuu ulkomailla ja loput on työ- tai opintoputkessa, eikä kenelläkään ole oikein aikaa nähdä. Lisäksi kotona nyhjäys ja huonot yöunet ovat passivoineet mun sosiaaliset taidot aika hyvin. Mulla on ollut ahdistuneisuushäiriö ja huomaan, että se pilkistää sarviaan liian usein nykyään. Uskon että yksinäisyyden tunne, jota olen kokenut aika usein, ruokkii sitä vielä lisää. Joten päätin perustaa blogin ja alkaa aktiivisesti etsiä seuraa. Toivon että säännöllinen raportointi ja netin syövereihin kirjoittaminen auttaisi siinä, että uskaltaisin mennä omien rajojen ulkopuolelle. Eli en tyytyisi siihen että kerran käyn MLL:n kerhossa ja totean, että tässä oli nyt sitten sosiaalisuus seuraavaksi kuukaudeksi (koska just näin olen toiminut pari kuukautta.. :D)

Parasta olisi tietysti löytää äitikaveri, sillä kaipaan vertaistukea, kun vauva herää vartin välein tai syö sormessa olleen laastarin.  Eilen googlasin (ties kuinka monennen kerran) ”äitikavereita” ja huomasin, että on olemassa sovellus (momzie), jossa voi treffailla äitikavereita niin kuin Tinderissä. Kuulosti just sellaiselta sovellukselta, jota tarvitsen. En vaan uskalla ladata sitä. Mulla meni kolme vuotta ennen kuin uskalsin ladata Tinderin, koska pelkäsin panna itseni sinne muiden arvioitavaksi. Äiti-tinderi tuntuu vielä arveluttavammalle, koska eihän siinä etsitä kumppania (tai yhden yön seuraa) vaan kaveria. Kumppanin valinnassa voi olla kranttu koska toisen täytyy viehättää ulkoisesti, mutta miten sitä voi painaa raksia kellekään toiselle äidille? Ja tuntuishan se tosi kurjalle, jos ei itse saisi yhtään mätsiä.

Ehkä Momziessakin tulee valikoivaksi ja hyväksynnän saa ainoastaan ne, jotka on ladanneet esteettisiä blogikuvia. Asuinalueen täytyy olla mielellään joku hyvämainen lähiö ja esittelytekstistä täytyy välittyä kuva huumorintajuisesta ja älykkäästä äidistä, joka jatkaa tohtoriopintojaan äitiysloman ohessa. No tuskin (toivottavasti, me asutaan kaupungin vuokra-asunnossa ja olen vielä toisen vuoden opiskelija niin ei oltais varmaan silloin kovin kuumaa seuraa  8) ). Itse ainakin pidän tärkeänä lähinnä sitä, että vauva on jokseenkin saman ikäinen kun oma lapsi ja ettei toinen äiti asu todella kaukana.

Onkohan noloa nähdä joku mätsi leikkipuistossa, jos on jättänyt keskustelun kesken tai ei ole vastannut toisen viestiin?  Musta tuntuu myös, että oon ollut niin yksikseen pitkään, että vaikutan ihan liian innokkaalta tutustumaan ihmisiin ja säikäytän potentiaaliset kaveriehdokkaat virneelläni 😀 Pitää testata sovellus lähiaikoina. Toivottavasti joku vielä käyttää sitä koska kaikki keskustelut mitä löysin oli vuoden tai parin takaa.

Kommentit (3)
  1. Mulla jäi Momzie testaamatta kun ainakin esikoisen ollessa vauva sen käyttö olisi vaatinut fb-profiilin jota mulla ei ollut. Omalla kohdalla hyvin on toimineet kaikki live-aktiviteetit kuten jumpat/muskarit/kerhot/puistot jne. Olen ollut nyt vähän yli kolme vuotta äärimmäisen kiitollinen muista lähistöllä asuvista äideistä ja heiltä saamastani vertaistuesta. Ei välttämättä mitään loppuelämän sydänystävyyksiä mutta elämäntilanteen yhdistämiä kohtalotovereita.

    Tsemppiä seuranhakuun!

    1. Kolme vuotta KOTONA siis ja kiitollinen…

    2. Kiitos! Toivoisin myös juuri noita kohtalotovereita elämääni 🙂 Ja kiitos vinkeistä seuranhakuun, nyt kesällä varmaan puistoon menokin on helpompaa kun vauva ei ole enää niin pieni ja pystyy möyrimään maassa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *