Mitä kaipaan Englannista, mitä en?

Nyt kun olen asunut noin 6kk Suomessa, vastaan tulee asioita joita todella kaipaan Englannista, ja samalla asioita, joita rakastan Suomessa. Suomi on monessa suhteessa todella onnellinen ja hyvä maa asua – kyllä te tiedätte. Monia asioita en vaihtaisi pois mistään hinnasta – esim. kuivauskaappi ja tiiviit ikkunat ovat luksusta, josta en halua luopua.

  1. Teatteri- ja kulttuuritarjonta. Lontoossa on mielettömän ihana tarjonta musikaaleja ja näytelmiä jokaiselle illalle. Edullisia lippuja voi saada todella viime tingassakin, jos on valmis istumaan parvella. Esim. TodayTix on hyvä sovellus lippujen ostoon. Keskimäärin maksoin musikaali-illasta n.30£.
  2. St.Paul’s Cathedral & Evensong.Jos olet käymässä Englannissa, on suorastaan synti olla käymättä Evensongissa St.Paulin katedraalissa. St. Paul’s on minusta paras, joskin muitakin hienoja on vaikka millä mitalla. St. Paul’s on myös lempi katedraalini kautta aikojen. Myös Westmnister Abbeyssa on todella upea kuoro, suosittelen lämpimästi!
  3. Aikainen kevät ja lumettomat talvet. Rakastan lunta, mutta inhoan yli kaiken lopputalvea, jolloin tiet ovat jäässä ja ulkona saa taiteilla pysyäkseen pystyssä. Lontoossa kevät tulee usein verrattain aikaisin Suomeen verrattuna ja osa kirsikkapuista on täydessä kukassa jo huhtikuussa. Lontoossa on valtavasti ihania puistoja, joissa nauttia keväästä. Omia lemppareita mm. Hyde Park ja St. James’ Park.

                                                                                 Unikkopelto Hampton Court Palacen edessä
  4. Museot. Lontoossa lähes kaikki suuret museot ovat ilmaisia (poislukien Tower of London ja muut kuninkaallisiin liittyvät nähtävyydet)! Omat lempparini ovat National Gallery ja Tate Britain. Taidetta pääsee siis katsomaan koska tahansa.
  5. Ihmisten sydämellisyys ja kohteliaisuus. Muut ihmiset otetaan huomioon todella hyvin ja kulttuuri on muutenkin välittävä ja lämmin.
  6. Hot Cross Buns! Jos et ole kokeillut, näitä voi tehdä itsekin. Hyviä ohjeita löytyy! Erityisesti Englantilainen pääsiäisherkku, johon rakastuin.
  7. Päiväretket vanhoihin kaupunkeihin. Oxford ja Cambridge jne. ovat sopivan junamatkan päässä päiväkohteiksi. Lontoosta on helppo liikkua junalla lähes minne vain ja mm. Oxfordissa piipahtaminen tuntuu kuin astuisi toiseen maailmaan. Vanhoja kaupunkeja täynnä ihanaa ja ihmeellistä historiaa 😍
                                                                                                                                          Oxford
                                               Tämä lasimaalaus on Canterburyn katedraalista

     

  8. Yliopistojen kirjastot ovat auki 24/7. Pahimpaan tenttiaikaan lähestulkoon asuin kirjastossa.

     

                                                  Yliopiston kirjaston unihuone – nukuin täällä yhden yön tenttirupeaman keskellä.

     

  9. Pub-culture. Rakastan Englantilaista pubikulttuuria. Mikään ei voita sitä, kun ystävien kanssa lähdetään viikon päätteeksi tunnelmalliseen pubiin syömään ja istumaan iltaa.
  10. Pret a manger ja coffee subscription – tämä pelasti väsyneen opiskelijan – jopa 5 kahvia päivässä😄 Todellisuudessa taisin useimmiten ostaa lounaaksi salaatin, jonka söin huhti-toukokuussa aina kirjaston pihalla (jos ei satanut) 💕
  11. Columbia Road Flower Market – hain täältä useampaan otteeseen kukkia piristämään arkea. Vaikka ei edes ostaisi mitään, tämä on käymisen arvoinen paikka!
  12. Kirjakaupat! Foyles ja Waterstones ovat suorastaan kirjataivas! Lähden joka kerta kirjakassin kanssa pois, vaikka olisin vannonut etten osta mitään. Myös pieniä divareita on valtava määrä, etenkin Lontoossa katu nimeltä Cecil Court.

 

Mitä en kaipaa?

  1. Home. Hometta on kaikkialla. Kun muutin pois ja lähtösiivousta tehdessäni siirsin yöpöytää, huomasin seinän olevan sen takaa aivan musta homeesta. Vuokranantaja totesi, että ”totta kai, ihan normaalia. Noin käy, jos ei muista siirtää kalusteita irti seinästä, jotta seinät pääsevät tuulettumaan”. Suomalaiselle tämä tuntuu ihan käsittämättömältä. Home vain pestään pois näkyvistä jollain homepesulla ja sitten unohdetaan koko asia 😱
  2. Vesi on kovaa. Hiukseni eivät kestäneet Lontoon vettä ollenkaan – vesi on todella kovaa ja hiukset jatkuvasti solmussa 🙄
  3. Kaasuliedet. Uunin kanssa on vaikea säätää lämpötilaa, kun kaasun kanssa se on mitä on. Sähköuunit ovat mielestäni paljon mukavampia.
  4. Aamu- ja iltapäiväruuhkia metrossa. Erityisesti Piccadilly line on aina ihan tukossa ja matkat ovat aika tuskaisia etenkin kesäaikaan.

Rakastan sekä Englantia että Suomea – molemmissa ihania puolia riittää vaikka kuinka 💕

Jos olet asunut ulkomailla ja haluat jakaa parhaita paloja, kommentoi alle, mitä ikävöit ja mitä et! Itselleni suurin kaipuu kohdistuu kultuuriin ja ihmisten sydämellisyyteen. Sitä kaipaan aina.

Rakkaudella,

Lontoon mimmi

Kulttuuri Matkat Museot ja näyttelyt Teatteri

Paluu Suomeen – käänteinen kulttuurishokki

Siitä on lähes vuosi (huh), kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. 10 kuukaudessa on tapahtunut melkoisesti. Tärkeimpänä: olen palannut Suomeen 🇫🇮

Paluu on herättänyt tunteita laidasta laitaan. Kesällä tiesin, että paluu koittaa pian. En halunnut palata takaisin. Rakastan Lontoota ja rakastin elämääni siellä. Perhettä ja läheisiä on tietysti ollut ikävä, mutta tuntui siltä, että Lontoossa kaikki oli niin hyvin, etten halua palata Suomeen. Yritin unohtaa lähestyvän paluupäivän ja nauttia jokaisesta päivästä ja hetkestä niin täysin rinnoin kuin suinkin osasin.

Miltä paluu sitten tuntui?

Tunsin syyllisyyttä siitä, että perhe odotti minua takaisin innolla, mutta minä en ollut yhtä innoissani. Minulla oli heitä toki valtava ikävä. Muistan hämmentyneeni epäystävällisestä ja tylystä ilmapiiristä Helsinki-Vantaalla. Meinasin istua kuskin penkille autossa, koska Englannissa pelkääjän paikka on vasemmalla puolella. Odotin bussiakin saapuvaksi väärästä suunnasta ja tietä ylittäessä en ollut varma siitä, mistä suunnasta autot tulevat 😅

Suurin kulttuurishokki tuli vastaan muuttaessani töiden perässä kesäksi Vaasaan, entuudestaan minulle täysin tuntemattomaan kaupunkiin. Työkieleksi piti kaivaa ruotsi naftaliinista. Aloitin keskustelut usein vahingossa englanniksi ja koin muutenkin olevani todella hukassa. Nautin silti suunnattomasti kesästäni Vaasassa – ehkä juuri siksi, että sekin oli ”seikkailu” eikä varsinaista vanhaan Helsingin arkeen palaamista tarvinnut vielä kohdata.

Kesän loputtua todellisuus iski vasten kasvoja – vanha koti Helsingissä, vanhat kuviot. Siellä ne odottivat. Iltaisin itkin usein ahdistusta ja ikävää siitä, miten vaikeaa oli (ja on) sopeutua takaisin tänne mistä lähti, kun on ensin saanut kokea jotakin elämää mullistavaa. Lontoon aika oli minulle sitä – mullistavaa kaikin tavoin. Lontoossa löysin itseni – asiat, joita rakastan. Päätin seurata unelmiani ja halusin aloittaa hakuprosessin lääkikseen. Sain sydänystäviä,toisen perheen, joka rakasti minua juuri tällaisena ja kannusti kaikessa. Sain oppia valtavasti uutta ja opiskella huippuyliopistossa.

Jossain vaiheessa ymmärsin, ettei minun tarvitse jäädä jumiin vanhaan arkeen, joka ei tehnyt minua onnelliseksi. Saan luoda Suomen arjesta oman näköistä ja mielekästä. Se on toistaiseksi onnistunut melko hyvin, ja tammikuussa elin jonkinlaista ”kuherruskuukautta” Helsingin kanssa – ihanaa! 💕

Elämäni ja kokemukseni Lontoossa ovat osa minua. Rakkaus ystäviin ja paikkoihin säilyy ja kasvaa. Lontoo tulee aina olemaan sydämelleni koti. Olenkin valtavan onnellinen, kun pääsen maaliskuussa vihdoin käymään vanhoilla kotinurkilla ja saan tavata kaikki rakkaat ystävät 🩷 Kenties ikäväkin samalla hieman hellittää otettaan.

Nyt olen vihdoin siinä pisteessä, että nautin arjesta myös Suomessa ja olen saanut luotua itselle toimivat rutiinit. Sairaanhoitajaopinnot ovat auttaneet arkeen maadoittumisessa ja olen saanut mielekästä tekemistä. Käänteisestä kulttuurishokista huolimatta eläisin tämän kaiken uudestaan vaikka heti, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Siispä; jos mietit, pitäisikö lähteä ulkomaille joksikin aikaa – lähde! Parempaa päätöstä en itse olisi voinut aikanaan tehdä. Se on kaikkien ilojen ja surujen arvoista.

Rakkaudella,

Lontoon mimmi

Kulttuuri Oma elämä Syvällistä