Ajatuksia hakemisesta
Ajattelin jakaa ajatuksia lääkishakuun liittyen 😊
Olen tosi iloinen siitä, että vihdoin uskallan tavoitella unelmaani ja aloittaa lukemisen pääsykokeisiin. Olen tietoinen siitä, että haku-urakasta tulee todennäköisesti raskas ja vaikea. Olen kuitenkin valmis käyttämään tähän hakuun niin paljon aikaa ja hakukertoja kuin on tarve – ainakin toistaiseksi.
Joku voi ajatella, että on ollut tyhmää olla aloittamatta hakua aikaisemmin. Itse ajattelen päinvastoin. Mulla on pian kaksi todella rakasta ja hienoa ammattia, joihin olen saanut opiskella ja kaksi alaa, joiden parissa olen opintojen aikana saanut työskennellä. Ne ovat mahdollistaneet valtavan määrän erilaisia urapolkuja ja mahdollisuuksia. Olen saanut kokeilla monenlaisia työtehtäviä niin yritysmaailmassa kuin julkisella sektorilla. Sairaalassa olen päässyt työskentelemään kahdessa eri roolissa, joista molemmat antavat valtavasti pääomaa myös tulevaa lääkärin työtä ajatellen. Potilaan hoitoa parantaa se, kun kaikki hoitoon osallistuvat ymmärtävät, miten moniammatillisessa tiimissä töitä tehdään.
2020-luvulla on todellakin normaalia rakentaa urasta oman näköinen ja hyvin harva on enää 30 vuotta samassa työpaikassa. Olen kokeillut aikuisikäni aikana monenlaisia uria: hoitoalan töitä, HR-alan tehtäviä ja opetus sekä tutkimus ym. tehtäviä eri organisaatioissa. Kaikista olen kyllä nauttinut tavalla tai toisella. En näe itseäni niinkään alan vaihtajana, vaan ajattelen rakentavani uraani monipuolisesti erilaisten koulutusten tuomasta osaamisesta. Lääkärin työ on suurin unelmani, mutta en koskaan ole ajatellut, että se on ainoa asia, jota haluan tehdä. Olen tosi onnellinen, että olen saanut opiskella ja nähdä eri alojen tuomia mahdollisuuksia. Uskon, että vaikka toivottavasti joskus pääsen lääkikseen, eivät nämä kaksi ammattia tule koskaan katoamaan, vaan ne kulkevat mukana ja rinnalla mahdollisuuksien mukaan. Näen ne henkisenä rikkautena ja pääomana 😊
Miksi sitten päädyin opiskelemaan yliopistotutkintoni lisäksi myös sairaanhoitajaksi? Siksi, että lääkishaaveet haudattuani en osannut päästää irti toiveestani työskennellä sosiaali- ja terveysalalla – ja hyvä niin! Päädyin hakemaan ammattikorkeakouluun ja pääsin todistusvalinnalla sisälle. Sairaanhoitajaopinnot on olleet todella monipuolisia ja ylittäneet kaikki odotukset tuhatkertaisesti. En silti pääse sitä tunnetta karkuun, että aina kun olen sairaalassa töissä, haluaisin itse päästä ratkomaan potilaiden ongelmia ja tekemään diagnooseja. Haluaisin tietää ja oppia enemmän ja tehdä erilaisia toimenpiteitä, joita sairaanhoitajana en pääse tekemään. Sairaanhoitajan työnkuva on todella monipuolinen ja laaja ja mahdollistaa vaikka ja mitä. Itse kuitenkin toivon sellaista työnkuvaa, jota sairaanhoitajana en valitettavasti voi saada.
Tavoitteena on, että voisin tehdä sairaanhoitajan töitä mahdollisuuksien mukaan myös lääkisopintojen ohella. Myös luku-urakan aikana tarkoitus olisi valmistumisen jälkeen tehdä keikkaa ja tienata siten samalla. Tavallaan tuntuu myös ihanalta, etten ole ns. yhden kortin varassa, vaan mulla on ammatti, jossa työllistyminen on aina taattu ja siksi pystyn käyttämään hakemiseen sen määrän hakukertoja kuin on tarve.
Olisi kiva kuulla, millaisia ajatuksia lääkishaku on herättänyt teissä, joilla on jo toinen ammatti?
Terkuin,
Lontoon mimmi