Paluu Suomeen – käänteinen kulttuurishokki

Siitä on lähes vuosi (huh), kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. 10 kuukaudessa on tapahtunut melkoisesti. Tärkeimpänä: olen palannut Suomeen 🇫🇮

Paluu on herättänyt tunteita laidasta laitaan. Kesällä tiesin, että paluu koittaa pian. En halunnut palata takaisin. Rakastan Lontoota ja rakastin elämääni siellä. Perhettä ja läheisiä on tietysti ollut ikävä, mutta tuntui siltä, että Lontoossa kaikki oli niin hyvin, etten halua palata Suomeen. Yritin unohtaa lähestyvän paluupäivän ja nauttia jokaisesta päivästä ja hetkestä niin täysin rinnoin kuin suinkin osasin.

Miltä paluu sitten tuntui?

Tunsin syyllisyyttä siitä, että perhe odotti minua takaisin innolla, mutta minä en ollut yhtä innoissani. Minulla oli heitä toki valtava ikävä. Muistan hämmentyneeni epäystävällisestä ja tylystä ilmapiiristä Helsinki-Vantaalla. Meinasin istua kuskin penkille autossa, koska Englannissa pelkääjän paikka on vasemmalla puolella. Odotin bussiakin saapuvaksi väärästä suunnasta ja tietä ylittäessä en ollut varma siitä, mistä suunnasta autot tulevat 😅

Suurin kulttuurishokki tuli vastaan muuttaessani töiden perässä kesäksi Vaasaan, entuudestaan minulle täysin tuntemattomaan kaupunkiin. Työkieleksi piti kaivaa ruotsi naftaliinista. Aloitin keskustelut usein vahingossa englanniksi ja koin muutenkin olevani todella hukassa. Nautin silti suunnattomasti kesästäni Vaasassa – ehkä juuri siksi, että sekin oli ”seikkailu” eikä varsinaista vanhaan Helsingin arkeen palaamista tarvinnut vielä kohdata.

Kesän loputtua todellisuus iski vasten kasvoja – vanha koti Helsingissä, vanhat kuviot. Siellä ne odottivat. Iltaisin itkin usein ahdistusta ja ikävää siitä, miten vaikeaa oli (ja on) sopeutua takaisin tänne mistä lähti, kun on ensin saanut kokea jotakin elämää mullistavaa. Lontoon aika oli minulle sitä – mullistavaa kaikin tavoin. Lontoossa löysin itseni – asiat, joita rakastan. Päätin seurata unelmiani ja halusin aloittaa hakuprosessin lääkikseen. Sain sydänystäviä,toisen perheen, joka rakasti minua juuri tällaisena ja kannusti kaikessa. Sain oppia valtavasti uutta ja opiskella huippuyliopistossa.

Jossain vaiheessa ymmärsin, ettei minun tarvitse jäädä jumiin vanhaan arkeen, joka ei tehnyt minua onnelliseksi. Saan luoda Suomen arjesta oman näköistä ja mielekästä. Se on toistaiseksi onnistunut melko hyvin, ja tammikuussa elin jonkinlaista ”kuherruskuukautta” Helsingin kanssa – ihanaa! 💕

Elämäni ja kokemukseni Lontoossa ovat osa minua. Rakkaus ystäviin ja paikkoihin säilyy ja kasvaa. Lontoo tulee aina olemaan sydämelleni koti. Olenkin valtavan onnellinen, kun pääsen maaliskuussa vihdoin käymään vanhoilla kotinurkilla ja saan tavata kaikki rakkaat ystävät 🩷 Kenties ikäväkin samalla hieman hellittää otettaan.

Nyt olen vihdoin siinä pisteessä, että nautin arjesta myös Suomessa ja olen saanut luotua itselle toimivat rutiinit. Sairaanhoitajaopinnot ovat auttaneet arkeen maadoittumisessa ja olen saanut mielekästä tekemistä. Käänteisestä kulttuurishokista huolimatta eläisin tämän kaiken uudestaan vaikka heti, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Siispä; jos mietit, pitäisikö lähteä ulkomaille joksikin aikaa – lähde! Parempaa päätöstä en itse olisi voinut aikanaan tehdä. Se on kaikkien ilojen ja surujen arvoista.

Rakkaudella,

Lontoon mimmi