Villiä joulua!

Viisaimmat lukijat saattoivat ensimmäisen tekstimme rivien välistä hoksatakin, että erikoisten maustetahnojen ja maailman toiselta puolelta asti kiikutettujen raaka-aineiden lisäksi sydämiämme lähellä ovat ennen kaikkea suomalaiset luonnontuotteet. Tiedämme, ettemme ole villiyrtti-villityksemme kanssa yksin: niin ruokablogit, ruoka-alan lehdet ja kirjallisuus kuin huippuravintoloiden keittiöt ovat viime vuosien aikana alkaneet vilistä kaikkea villiä, kuten nokkosta, vuohenputkea, voikukkaa, koivunlehtiä, mustikoita ja puolukkaa. Läheltä poimitut raaka-aineet ovat alkaneet pikkuhiljaa löytää tiensä myös perusmarkettien valikoimiin ja toki monien kotikokkien keittiöihin.

Meille kävi blogia perustaessamme sillä tavalla onnellisesti, että satuimme pääsemään ystävämme kautta mukaan Helsinki Wildfoodsin villien tyttöjen toimintaan. Helsinki Wildfoods on vuonna 2016 perustettu villiruokaan, suomalaisiin luonnontuotteisiin ja alkuperäislajikkeisiin erikoistunut hyvinvointibrändi. HWF:n toiminta ei kuitenkaan rajoitu pelkästään tuotteiden tehtailuun, vaan se myös järjestää kaikille kotoperäisistä luonnonkasvilajeista kiinnostuneille avoimia villiruokaretkiä, -työpajoja ja -konsultaatioita. Tytöiltä on tulossa ensi vuoden maaliskuussa myös Villiyrtit – hyvinvointia kotikulmilta -kirja, jota me ainakin odotamme sormet syyhyten. Ihan jo siksi, että hyvinvointi on jees. Helsinki Wildfoodsin tavoitteena on siis lyhykäisyydessään tuoda suomalaiset luonnontuotteet osaksi jokaisen maamme kotikokin reseptiikkaa, kasvattaa niiden luonnonmukaista viljelyä Suomessa sekä – ennen kaikkea – saada ihmiset oivaltamaan, millaisia aarteita metsämme ovat pullollaan. Rehellisin silmin voimme todeta, että allekirjoitamme tämän ideologian täysin.

Toissa päivänä tavattiin HWF:n ihanan Ainon kanssa kokkaamisen, kahvittelun ja kuulumisten vaihdon merkeissä. Agendanamme oli valmistaa jotain kasvisruokavaliota noudattavan juhlijan joulupöytään sopivaa. Jos perinteisistä jouluruokaan liittyvistä assosiaatioistaan aikoo pitää kiinni, ei kasvissyöjän osa ole aina helppo – varsinkaan, jos ei aattoiltana halua kuunnella mummon loputonta urputusta. Allekirjoittaneista varsinkin Kati oli siis erittäin tyytyväinen, kun keksimme täydellisen makuisen ja näköisen joulupöydänantimen, jolla mummoa voi huijata. Isovanhemmille valehteluun emme tässä kuitenkaan ota sen enempää kantaa. Puhutaan mieluummin kehittelemistämme resepteistä.

LFB (42 of 46).jpg

Saaristolaisleipä on Katin pitkäaikainen bravuuri. Sitä on leivottu vuosien varrella lukemattomiin pikkujouluihin, valmistujaisiin ja syntymäpäiville, toki myös arkikäyttöön sekä juhliin, joille ei ole keksitty syytä. Saaristolaisleipä on yksinkertaisesti täydellinen tuote. Se on helppo valmistaa ja sen herkullinen maku senkun paranee vanhetessaan. Kerralla kannattaa siis paistaa ainakin kaksi leipää. Jos epäilee, että oma maha saattaa sanoa vastaan viikossa, voi leivän kätevästi myös pakastaa, mutta se kannattaa tehdä heti tuoreeltaan.

Ohje on vuosia sitten poimittu muistaakseni Pastanjauhantaa-blogin sivuilta. Sittemmin olen varioinut sitä monin eri lesein, jauhoin ja maustein. Tällä kertaa valmistin leivän niin kuin uskon, että HWF:n tytöt sen toivoisivat valmistettavan.

Saaristolaisleipä HWF:n tyyliin

1 litra piimää
75 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
10 dl vehnäjauhoja
suolaa
2 rkl humalankäpyä*
TAI
4 rkl nokkosrouhetta ja 2 rkl voikukkarouhetta*

siirappivesi: 1/3 siirappia, 2/3 vettä

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja kaada se suureen leivontakulhoon. Sekoita joukkoon hiiva ja huolehdi, että se liukenee kunnolla. Sitten voit sekoittaa joukkoon kaikki muut aineet. Kunnolla nekin, jauhot nimittäin saattavat salakavalasti jäädä lymyilemään astian pohjalle. Jätä taikina kohoamaan pariksi tunniksi vedottomaan paikkaan ja puuhaile muuta.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen ja kaavi taikina ainakin kahteen vuokaan. Saaristolaisleivän taikinaa ei siis missään vaiheessa vaivata – ei sillä, hankalaapa se olisikin, koska se on varsin märkää ja tahmaista. Uunissa leivät viihtyvät myös parisen tuntia. Paistamisen puolessa välissä niitä voi valella siirappivedellä.

Kumoa paistamisen jälkeen leivät vuuistaan ritilälle jäähtymään. Viilentyneinä näitä kavereita kannattaa säilyttää esimerkiksi voipaperiin käärittyinä jääkaapissa. Ja niin kuin jo aiemmin totesin, mitä pidempään maltat odottaa, sitä paremmilta ne maistuvat.

Lisähuomautuksena todettakoon, että toissapäivänä tein kaksi leipää: toisen höystettynä humalankävyllä ja toisen nokkos- ja voikukkarouheella. Molemmat toimivat hemmetin hyvin. Humalankäpy toi leipään vielä enemmän makeutta, nokkonen ja voikukka puolestaan makuun syvyyttä. Koska reseptin taikinasta tulee kaksi leipää, voit varsin hyvin tehdä niin, että puolitat taikinan ja teet molemmat. Näin oman suosikin valinta on helpompaa.

LFB (4 of 46).jpg

LFB (18 of 46).jpg

Saaristolaisleipä on toki herkullista jo sellaisenaan, mutta yleinen mielipide taitaa olla, että se kannattaa ryydittää hyvätasoisella seuralaisella. Nyt päästäänkin siihen, mistä puhuimme aiemmin: mummon höynäytykseen.

LFB (38 of 46).jpg

Savulohitartar on ollut puolestaan Suvin bravuuri vuosien ajan ja sen reseptiä on kysytty aina kun tuotetta on ollut tarjolla. Tämä resepti on syntynyt kokeilemalla, kun sopivaa ohjetta ei löytynyt. Ja se miten tässä nyt mummoa huijataan on, että savulohi korvataankin porkkanalla. Aivan. Luit oikein – porkkanalla. Maikin mokomin -blogista bongattua porkkana-kylmäsavulohta oli pakko päästä testaamaan tartarin muodossa. Ja siitä syntyi loistava petkutus. Porkkana on itsessän jo testattavan arvoinen, mutta tämä porkkana-savulohitartar on jotain todella hyvää. Kaikki testisuut joutuivat varmistamaan, että onko tässä nyt sitä oikeasti sitä porkkanaa eikä lohta. Lisäksi ohjetta muokattiin vielä korvaamalla perinteinen tilli HWF:n kuivatulla siankärsämöllä. Tätä kannattaa tehdä tupla-annos, sillä se uppoaa parempiin suihin saaristolaisleivän seuralaisena alta aikayksikön! 

Porkkana-tartar

Porkkana-savulohi
3-4 isoa porkkanaa
n. 5 dl karkeaa merisuolaa
1 rkl miedon makuista öljyä
2 tl nestesavua
1 tl viinietikkaa

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Pese porkkanat, mutta älä kuori niitä. Asettele porkkanat ja suola pieneen uunivuokaan niin, että porkkanat ovat yltäpäältä suolan peitossa. Sitten uuniin puoleksitoista tunniksi.

Ota porkkanat uunista ja anna jäähtyä hetken. Irrota porkkanat suolasta. Raaputa porkkanoista kuori pois ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi pitkittäissuunnassa. Sekoita öljy, nestesavu ja viinietikka tiiviissä rasiaassa ja lado päälle porkkanasiivut. Ravista rasiaa niin, että porkkanat sekoittuvat nesteeseen täysin. Anna marinoitua yhdestä kahteen vuorokauteen.

Tartar
n. 150 g porkkana-savulohta
150 g ranskankermaa (ei mitään kevytversiota)
1/2 punasipulia
1/2 sitruunan mehu
1 rkl kuivattua siankärsämöä*
ripaus mustapippuria

Kuutio porkkanat ja sipuli pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja anna maustua hetken. 

LFB (8 of 46).jpg

LFB (35 of 46).jpg

Jos Helsinki Wildfoods jäi kiehtomaan, heidän sivuilleen pääset kätevästi tästä. Sivuilta löytyy myös lisätietoja käyttämistämme tuotteista.

Eipä siis muuta kuin villiä joulunodotusta kaikille! Ollaan mummoille rehellisiä sitten muissa asioissa.

Kati ja Suvi

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *