Olen asunut lähes kahdeksan vuotta yksin. Olen tottunut olemaan yksin. Olen tottunut tekemään kaiken itse, maksamaan itse ja luottamaan vain itseeni. Sitten kokki rysäytti paikalle ja yhtäkkiä joku muu alkoi tiskaamaan, imuroimaan ja varmistamaan jääkaappini tilanteen sekä suklaa varaston tilanteen. Yhtäkkiä joku halusi minun antavan ostoskassit hänen kannettavikseen ja autoni peseminen oli jonkun mielestä hauskaa. Huomasin, että pidin tunteesta, joka heräsi kun sain huolehtia hänen pyykeistään ja häätää aamuisin viideksi ekstra minuutiksi sänkyyn kun hoidin aamukahvit kuntoon. 

Eräänä iltana istuimme ja katsoimme televisiota. Kokki kertoi, että hänen pitäisi soittaa eräästä laskusta huomenna. En kysellyt enempää, sillä luotin hänen hoitavan asian ilman utelua. Seuraavana päivänä lähdin koiran kanssa kaksin lenkille ja kun palasin löysin kokin sohvalta hyvin kalpeana. Meni vain hetki kun hän kertoi olevansa maksumerkinnästä muutamien viikkojen päässä. Käräjäoikeuden määräys tulisi täytäntöön ellei hän voisi maksaa melko suurta laskua nopeasti pois. Jysähdin sohvalle ja välittömästi aivoni potkaisivat itsensä Olivia Pope moodiin. Kokki sai siitä kannustusta ja iltaan mennessä hän oli saanut tarvittavan summan ystäviltä ja sukulaisilta. Kriisi oli vältetty, mutta se oli ollut liian lähellä. 

Aloimme puhumaan rahasta, tiedän romanttista. Kokki kertoi rehellisesti miten huono oli rahojen kanssa ja minä kerroin, että syy vähäisille ulkona syömisille ja kalliille reissuille oli oma vaatimaton budjettini. En ikinä ole ottanut rahaa helposti vastaan. Kysyin kokilta kaiken vuokrista, palkkaan ja muihin lainoihin. Lopulta kysyin, haluaisiko hän ehkä pohtia yhteen muuttoa kun oma asuntoni oli tulossa täydelliseen remonttiin. Kokki oli jo lupautunut apuriksi, mutta se olisi täydellinen aika tehdä kodista meidän eikä vain minun. 

Illalla enoni kuolema tuli selville, mutta yöllä Kokki vihdoin kertoi kaiken hänelle tapahtuneen ja minä oman tarinani. Hän kertoi kuinka äiti ei ikinä ollut hyvä rahan kanssa ja kotona rampanneet miehet eivät olleet auttaneet. Isän kuolema ja perintö olivat olleet liian vaikeita käsiteltäviksi ja samaan aikaan Kokki oli seurustellut tytön kanssa, joka oli käyttänyt hänen perintöään omana shoppailu rahastonaan. Lopulta kokki oli muuttanut ja suhteita oli ollut useampia. Edellinen oli kuitenkin päättynyt naisen pettämiseen ja Kokki oli jättänyt raha-asiat hoitamatta. Tästä ajasta olikin jäänyt sitten suuri lasku kummittelemaan. Lisäksi hän kertoi rehellisesti, kuinka huonoina aikoina hän joi. Lisäksi kokin tyttöystävä oli erkaannuttanut hänet omasta perheestään ja muutto uuteen kaupunkiin oli lisäksi jättänyt useita ihmissuhteita kauas. 

Katsoin kokkia suoraan silmiin ja kerroin, kuinka minä katsoisin ehkä yhden illan ryyppäämistä, mutta muu olisi liikaa. Kerroin, että en voisi luvata mukavia ulkomaan matkoja tai kalliimpia raaka-aineita. Tulevaisuuteni ei ole tällä hetkellä töillä täytetty ja Kokin olisi parasta hyväksyä se nyt. Minä olen hyvä rahan kanssa ja sen vuoksi asetin yhteen muuton ehdoksi kaikkien laskujen, sopimusten läpikäynnin sekä budjetin. Lainojen maksun siirsin prioriteetillä ykköseksi. Vastapainona tarjoan kotia, halua olla yhteydessä hänen perheeseensä. Halua tutustua hänelle tärkeisiin ihmisiin ja luoda uusia ystäviä. Lupasin olla hänen tukenaan. 

Todennäköisesti koetan varovasti kokille ehdottaa jonkun kanssa puhumista ja ehkä jopa yhdessä. Haluan kuitenkin koettaa hänen kanssaan yhteisen elämän tekemistä. Ei se tule olemaan helppoa, mutta ei se haittaa. Ajatuskin siitä, että paikka jota hän kutsuu kodiksi on sama omani kanssa, on järkyttävän ihana. Lisäksi omat haaveemme perheestä, siitä mitä koti on ja halu tehdä töitä sen eteen on tarpeeksi minulle. En ole ikinä kaivannut suurta omaisuutta tai lomamatkoja. Olen aina kaivannut turvallista paikkaa tässä maailmassa, jossa ihmisten on hyvä olla.