Tästä niin paljon puhutusta, kirjoja kirjoitetusta, lauluja lauletuista ja legendojen legendasta on kirjoitettu miljoona novellia tehty monta elokuvaa ja särkenyt monta parisuhdetta ja saanut monen pään sekaisin ainakin hetkellisesti! Täällä ilmoittautuu yksi pää, jonka tämä vihonviimeinen numerokriisi on sairastuttanut! Viimeisen vuoden aikana olen yllättänyt itseni liiankin monesti tätä niin järisyttävää lukemaa nimeltä kolmekymmentä miettimästä. Eihän tässä luvussa mitään vikaa sinänsä ole. Ihan kiva luku olipa se sitten rahaa, laskun summa, paria kenkiä, keikkalipun hinta tai ruokakassin hinta, mutta ei IKÄ eikä ainakaan minulla! Miten on mahdollista, että olen tästä hiton numerosta saanut tehtyä näin ison numeron vaikka isompiakin on olemassa. Nuorempanahan ajatteli, että tuo kolmenkympin juttu ei koske mua ja ”mikä ihmeen kriisi siiis come on mitä välii ”,vaikka kolmekymppiset ihmisethän tuntui silloin ihan poikkeuksetta  elämänsä eläneiltä lähinnä muumioitumisen aloittaneilta ihmisiltä. Nooh eli siis minulta, joka on vuoden päästä tässä iässä enkä kyllä ole vieläkään nähnyt itsessäni muumioitumisen merkkejä saatika tunnetta, että olisin ehtinyt elämäni elää, tuskinhan olen tätä ehtinyt aloittaa.

Päivääkään en vaihtaisi nuoremmaksi missään nimessä, mutta tämä ikä kummittelee koko ajan pienenä ja vähän suurempanakin minun seurassa halusimpa sitä tai en. Olen yrittänyt keksiä tälle kriisille, uhkakuvaiälle tai miksi ikinä sitä haluaakin kutsua, jotain järkevää selitystä kuten miksi,mitä, missä , milloin, miksi juuri minulle ja muita yhtä kliseisiä kysymyksiä. Vastauksiakin on alkanut tulemaan. Kolmenkympin- kriisi on siksi, jotta viimeistään havahtuisimme nuoren aikuisen elämästä ja ottaisimme vastuullisemman otteen omasta sekä muiden elämästä ja alkaisimme jo suunnata katsetta kohti eläkeikää 😀 siis katsetta kohti tulevaisuuden haaveita kuten lapsia, työtä, perhettä jne. Kolmenkympin-kriisi tulee siis tässä kynnyksellä, kun et ihan ole sitä saavuttanut mutta olet jo auttamattoman lähellä sitä etkä taaksepäinkään voi mennä! Se iskee siellä missä vähiten sitä odotat. Keskellä neljän ruuhakaa, kassajonossa, bussipysäkillä, töissä, baarissa tai missä vaan etkä voi välttyä tai pakoilla sitä. Se on tunteeton kriisi, joka ei katso aikaa, paikkaa tai kysele lupia sopisiko nyt tulla vierailulle. Ja miksikö juuri minulle! Noh varmaankin siksi koska mietin liikaa näitä mitä elämältä haluan juttuja ja mietin niitä niin paljon, että annoin tilaa kriisille. Nämä kysymykset,mitä liikaakin on tullut mietittyä on kaikille meille tuttuja, montako lasta aion hankkia, hankinko ollenkaan, tai hankkisko sittenkin, tai oisko sittenkin kiva jos ois vaan mies, montako miestä 😉 hankkisko niitäkin yhen ja menis naimisiin  vai alkasko suomen ekaksi ”mieshaaremin” perustajaksi vai meniskö naimisiin sen yhden ja oikean kanssa ja hankkis sitten lapsia vai pitäskö sittenkin olla sinkku eikä hankkis miestä eikä lapsia ottaski koiran vai olisko se sittenkin kissa tai jospa vaan lainaiski naapurin koiraa tai ottas miehen jolla on koira ja joo hei mies jolla on koira ja lapset mutta entäs omakotitalo vai oisko parempi asua rivitalossa vai onko liikaa pihahommia eli oisko parempi kerrostalo josta töihin aamulla lähtis vai lähtiskö ollenkaan ja mihin lähtis jos lähtis ja lähtiskö onnellisena vai vaan koska on pakko tehä töitä ja mitäpä jos se työ olisikin unelmatyö ja se mies oliskin unelmienmies ja se talo ois juuri teille sopiva ja ne lapset tulis jos ois tullakseen ois hyvä ilman niitä tai niiden kanssa ja siihen kuvioon sopis koira ja vaikka kissakin, ihan sama koska se ois unelmaelämää!

Tästä kysymys tulvasta voi päätellä, että kolmenkympin ikä aiheuttaa järkyttävän määrän kysymyksiä ja pohdittavaa joille ei edes löydy vastauksia. Mikä pahinta, tästä on selvittävä ihan itse ja käytävä nämä kaikki asiat läpi ja vielä hyväksyttävä se ikä ennekuin suunta on eteenpäin. On siis pakko vain elää eteenpäin ja katsoa mikä ovi missäkin aukeaa ja sitten vain päättää kulkeeko tuosta ovesta vaiko aukaiseeko viereisen. Puhumattakaan siitä minkä määrän alkavia ryppyjä omaan jos ja kun pääsen yli tästä! Eli ei muutakun nokka kohti tulevaa olipa se sitten kriisin kanssa tai ilman. Kulkekoon mukana pirulainen! Kyllä mukaan mahtuu! I will win you! <3 

p.s. Terveisiä mun elämälle : rakastan sua juuri sellaisena kuin olet! Viidenkympin-villitystä odotellessa!