Sairaus nimeltä 3 kympin kriisi!

 

memem e2.jpg

 

Tästä niin paljon puhutusta, kirjoja kirjoitetusta, lauluja lauletuista ja legendojen legendasta on kirjoitettu miljoona novellia tehty monta elokuvaa ja särkenyt monta parisuhdetta ja saanut monen pään sekaisin ainakin hetkellisesti! Täällä ilmoittautuu yksi pää, jonka tämä vihonviimeinen numerokriisi on sairastuttanut! Viimeisen vuoden aikana olen yllättänyt itseni liiankin monesti tätä niin järisyttävää lukemaa nimeltä kolmekymmentä miettimästä. Eihän tässä luvussa mitään vikaa sinänsä ole. Ihan kiva luku olipa se sitten rahaa, laskun summa, paria kenkiä, keikkalipun hinta tai ruokakassin hinta, mutta ei IKÄ eikä ainakaan minulla! Miten on mahdollista, että olen tästä hiton numerosta saanut tehtyä näin ison numeron vaikka isompiakin on olemassa. Nuorempanahan ajatteli, että tuo kolmenkympin juttu ei koske mua ja ”mikä ihmeen kriisi siiis come on mitä välii ”,vaikka kolmekymppiset ihmisethän tuntui silloin ihan poikkeuksetta  elämänsä eläneiltä lähinnä muumioitumisen aloittaneilta ihmisiltä. Nooh eli siis minulta, joka on vuoden päästä tässä iässä enkä kyllä ole vieläkään nähnyt itsessäni muumioitumisen merkkejä saatika tunnetta, että olisin ehtinyt elämäni elää, tuskinhan olen tätä ehtinyt aloittaa.

 

Päivääkään en vaihtaisi nuoremmaksi missään nimessä, mutta tämä ikä kummittelee koko ajan pienenä ja vähän suurempanakin minun seurassa halusimpa sitä tai en. Olen yrittänyt keksiä tälle kriisille, uhkakuvaiälle tai miksi ikinä sitä haluaakin kutsua, jotain järkevää selitystä kuten miksi,mitä, missä , milloin, miksi juuri minulle ja muita yhtä kliseisiä kysymyksiä. Vastauksiakin on alkanut tulemaan. Kolmenkympin- kriisi on siksi, jotta viimeistään havahtuisimme nuoren aikuisen elämästä ja ottaisimme vastuullisemman otteen omasta sekä muiden elämästä ja alkaisimme jo suunnata katsetta kohti eläkeikää 😀 siis katsetta kohti tulevaisuuden haaveita kuten lapsia, työtä, perhettä jne. Kolmenkympin-kriisi tulee siis tässä kynnyksellä, kun et ihan ole sitä saavuttanut mutta olet jo auttamattoman lähellä sitä etkä taaksepäinkään voi mennä! Se iskee siellä missä vähiten sitä odotat. Keskellä neljän ruuhakaa, kassajonossa, bussipysäkillä, töissä, baarissa tai missä vaan etkä voi välttyä tai pakoilla sitä. Se on tunteeton kriisi, joka ei katso aikaa, paikkaa tai kysele lupia sopisiko nyt tulla vierailulle. Ja miksikö juuri minulle! Noh varmaankin siksi koska mietin liikaa näitä mitä elämältä haluan juttuja ja mietin niitä niin paljon, että annoin tilaa kriisille. Nämä kysymykset,mitä liikaakin on tullut mietittyä on kaikille meille tuttuja, montako lasta aion hankkia, hankinko ollenkaan, tai hankkisko sittenkin, tai oisko sittenkin kiva jos ois vaan mies, montako miestä 😉 hankkisko niitäkin yhen ja menis naimisiin  vai alkasko suomen ekaksi ”mieshaaremin” perustajaksi vai meniskö naimisiin sen yhden ja oikean kanssa ja hankkis sitten lapsia vai pitäskö sittenkin olla sinkku eikä hankkis miestä eikä lapsia ottaski koiran vai olisko se sittenkin kissa tai jospa vaan lainaiski naapurin koiraa tai ottas miehen jolla on koira ja joo hei mies jolla on koira ja lapset mutta entäs omakotitalo vai oisko parempi asua rivitalossa vai onko liikaa pihahommia eli oisko parempi kerrostalo josta töihin aamulla lähtis vai lähtiskö ollenkaan ja mihin lähtis jos lähtis ja lähtiskö onnellisena vai vaan koska on pakko tehä töitä ja mitäpä jos se työ olisikin unelmatyö ja se mies oliskin unelmienmies ja se talo ois juuri teille sopiva ja ne lapset tulis jos ois tullakseen ois hyvä ilman niitä tai niiden kanssa ja siihen kuvioon sopis koira ja vaikka kissakin, ihan sama koska se ois unelmaelämää!

 

me 1.jpg

 

 

Tästä kysymys tulvasta voi päätellä, että kolmenkympin ikä aiheuttaa järkyttävän määrän kysymyksiä ja pohdittavaa joille ei edes löydy vastauksia. Mikä pahinta, tästä on selvittävä ihan itse ja käytävä nämä kaikki asiat läpi ja vielä hyväksyttävä se ikä ennekuin suunta on eteenpäin. On siis pakko vain elää eteenpäin ja katsoa mikä ovi missäkin aukeaa ja sitten vain päättää kulkeeko tuosta ovesta vaiko aukaiseeko viereisen. Puhumattakaan siitä minkä määrän alkavia ryppyjä omaan jos ja kun pääsen yli tästä! Eli ei muutakun nokka kohti tulevaa olipa se sitten kriisin kanssa tai ilman. Kulkekoon mukana pirulainen! Kyllä mukaan mahtuu! I will win you! <3 

p.s. Terveisiä mun elämälle : rakastan sua juuri sellaisena kuin olet! Viidenkympin-villitystä odotellessa!

 

 

Suhteet Oma elämä Mieli Uutiset ja yhteiskunta

Hyvä, paha, ihana,lihava ja aina niin rakas vartalo!

Täyttelin tänään erääseen tulevaan projektiin liittyen kyselylomaketta, joka käsitteli reilun 10 kysymyksen verran omia käsityksiäni omasta vartalosta ja siitä mistä pidän siinä, miten huollan sitä, miten hoidan sitä, mitkä ovat asioita joista en niinkään pidä tai mitä jälkiä menneisyys on vartalooni jättänyt. Jouduin tuota lomaketta täyttäessäni reilun tovin miettimään omaa käsitystäni omasta vartalostani. Meille suomalaisillehan itsensä kehuminen tai listaaminen asioista joita itsessää pitää ei ole helppoa. Kehuja toisille tai kehuja meille itsellemme meistä ei saa irti  kuin lujaa puristaen jos silloinkan. Nyt tilanne kumminkin oli se, että osasin samantien kertoa kohdat joista pidän vartalossani. En empinyt hetkeäkään, eikä tekstiä tarvinut korjailla. Mietin tämän jälkeen sitä, miksi tämä asia oli minulle niin helppo ja sitä, että maailmassa ihmisiä riittää, joille tähän kysymykseen vastaaminen on haastavaa tai lähes mahdotonta. On helpompi luetella asioita joista ei pidä ja joihin toivoo parannusta.

sini.jpg

Olen työssäni huomannut, että nämä asiat joihin ei ole tyytyväinen itsessään saa ihmiset hakeutumaan esteettisen kirurgian pariin. Kyllä vain! Ei suinkaan turhamaisuus ja pinnallisuus vaan oikeasti asiat, jotka häiritsevät omassa vartalossa. Kukapa sellaiselle asialle parannusta kaipaa johon on jo tyytyväinen. Kun ihmisiä pyytää kertomaan konsultaatiossa, miksi he ovat leikkaukseen hakeutumassa alkaa miltein aina vastaus näin; ”Olen jo useita vuosia ollut tyytymätön tähän asiaan ja miettinyt tätä todella pitkään. Nyt olen asialle päättänyt tehdä jotain”. Oma keho on se, jonka kanssa on tultava toimeen olipa se sitten millainen tahansa. Sitä ei voi jättää välille tai sitä ei voi sanoa irti, kun sen kanssa eläminen alkaa nyppiä. Mitkään yt- neuvottelutkaan ei tähän päde. Olet siis vartalosi kanssa maaliman tappiin ja takas, yhdessä,kimpassa ja lähekkäin. Jos jonkin asian kanssa viettää näin paljon aikaa niin kyllä silloin myös toivoo, että tämä suhde on kunnossa. Tietysti itsehän tähän suurimmaksi osaksi vaikuttaa millainen vartalo on tai tulee olemaan, mutta on asioita, jotka kerran hankittuaan tai joista paitsi jääneenä niille on vaikea itse mitään tehdä. Joskus vain on niin, että emme olleet paikalla kun isompia rintoja jaettiin. Vartalosta on siis hyvä tehdä sellainen jossa viihtyy ja jota viitsii päivästä toiseen katsella. Kaikki varmaan tietävät myös sen, miten tyytymättömyys omaan vartaloon heijastaa omaan mielialaan, parisuhteeseen, iloisuuteen ja kaikkiin muihinkin elämän osa-alueisiin. On hankala olla onnellinen ja juoksennella hymy korvissa ympäriinsä, jos ei ensin ole tyytyväinen itseensä ja rakasta omaa itseään. 

sini2.jpg

 

Tulin siis mietittyäni tätä asiaa tulokseen, että voin sanoa olevani tyytyväinen vartalooni. Pystyn jopa nimeämään tiettyjä kohtia joista erityisesti pidän itsessäni. Tietysti on aina epäkohtia tai asioita joita haluaa muokata tai joihin ei täysin ole tyytyväinen, mutta kokonaisuus ratkaisee. Tämä asia ei ole minullekkaan ollut päivän selvä aina, joten reilu vuosi sitten aloin tälle asialle tehdä jotakin. Aloitin siis työmaan, josta palkinnoksi saa terveelliset elämäntavat, vartalon josta pitää sekä hyvän mielen! Aloitin siis tavoitteellisen treenaamisen ja laitoin ruokavalioni kuntoon. Nyt olen koukussa salilla käymiseen ja itseni kehittämiseen. Silti on aina muistettava nauttia elämästä. Haluan, että sali on osa elämääni, ei elämäni. Haluan, että olen tyytyväinen itseeni ja annan myös tilaa epäkohdille. Epäkohdatkin tekevät minusta täydellisen juuri sellaisenaan! En aio missata elämästäni hetkeäkään vaan elää missaamatta hetkeäkään. Tahdon maistaa, haistaa, kuulla ja nähdä koko elämäni! Viva la vida!

Kauneus Oma elämä Meikki Ajattelin tänään