Isovanhemmilta tuli toivepostaus, jossa kertoisin espanjalaisesta kauppakulttuurista, mitä tavaroita myydään, hintoja, ketkä käyvät kaupassa jne. Itse asiassa aika mielenkiintoinen aihe, ja kaupassa käynti on aika erilaista täällä kuin Suomessa. 

Lähtökohtaisesti kaupat ovat auki ma-la ja ne avataan aamulla klo 9 aikaan. Sunnuntaisin kaupat ovat kiinni, paitsi turistikaupat saattavat olla auki keskustassa. Myös suurin osa kaupoista on siestalla klo 14-18 aikaan. Kuitenkin isommat kaupat kuten Lidl ja Mercadona (paikallinen supermarket) ovat auki siestan aikaan. Ruokakaupat ja tosin muutkin kaupat suljetaan usein klo 21, tai klo 22, jolloin alkoholin myynti loppuu.

Täällä paikalliset ostavat tuotteensa eri kaupoista. Hedelmät ja vihannekset yhdestä, kalan toisesta, lihan kolmannesta, leivät neljännestä ja viimeiseksi tupakat tupakkakaupasta. Kauppoja on siis ihan kamalasti yhdellä tiellä, sillä niissä myydään pääosin yhtä kategoriaa. Käyn itse jonkun verran frutas&verduras-kaupassa, josta ostan hedelmiä ja marjoja. Minun lähellä on myös Lidl, jossa käyn pääosin ostamassa kaikki ruoat. Toki siis paikalliset käyvät myös isoissa kaupoissa helpottaakseen ostoksien tekemistä, mutta kuitenkin tämä vanha tapa elää edelleen. Lisäksi täällä on ruokakauppojen lisäksi paljon muita pieniä kauppoja. Täällä on tosi paljon pieniä vaate- ja turistikauppoja. On myös ihan perus, että kaupungissa on esim. viuhka- tai hattukauppa. Ei voisi kuvitellakaan, että ne kannattaisivat Tampereen keskustassa tänä päivänä.

Ruokaupoissa myydään todella vähän valmisruokaa. Tähän törmäsin aika nopeasti, sillä halusin usein jotain ruokaa äkkiä. Suomessa ollaan tottuneita siihen, että einesosasto on ihan hirveän iso. Täällä einesruokia voi laskea yhden tai kahden käden sormilla. Olen tehnyt tähän päätelmän, että se johtunee ravintoloiden alhaisesta hintatasosta. Lähinnä valmisruoat täällä ovat salaatteja, pizzaa, salmorejoa tai lasagnea. Liha kaupassa on suhteessa ravintoloihin kallista. Ranskalaiset+pihvin palan saa tapas-ravintolasta 3eurolla, joka on paljon edullisempaa kuin ostaa lihaa kaupasta.

Muuten kaupoissa myydään Suomeen verrattuna enemmän vihanneksia, hedelmiä, kaloja ja mereneläviä. Täällä ei myydä ollenkaan niin paljoa karkkia, sipsiä, jäätelöä ja muuta sellaista kuin Suomessa. Yleensä jäätelöt myydään isossakin kaupassa vain pakkauksissa, joka ehdottomasti vähentää heräteostoksien tekemistä. Myös maitoa myydään vähän ja melkein kaikki maitopurkit ovat iskukuumennettuja. En juo maitoa täällä ollenkaan, sillä se ei ole yhtä hyvää juomaa kuin Suomessa.

Hintoja on vaikea erotella ja ne eivät jää oikein mieleeni. Käyn siis paljon Lidlissä, joka on maineeltaan jo halpa. Kuitenkin saksalaiset sanoivat, että Saksassa Lidl on halvempi kuin Espanjassa. Normaalisti jos ostan hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia, paketin kanaa, jugurttia, vesipullon ja leipäpaketin kuittini on noin 8-10euroa. Ei siis paha 🙂 

Kaupat ovat sellaisia, joissa näkee paljon naisia töissä. Yleisesti ottaen muualla, kuten ravintoloissa, kampaamoissa ja kahviloissa suurin osa työntekijöistä on miehiä. Täällä on tosi tavallista, että naiset ovat vaan kotona lasten kanssa. Kaupoissa asiakaskunta on sekalaista ja vaikea vastata kysymykseen, että kenen vastuulla kaupassakäynti on. Varmasti perhekohtaista 🙂 Kuitenkin on aika tavallista, että keskiluokkaisessa perheessä on kodinhoitaja, joka laittaa ruoan kotona. Mulla on muutamia au pair-kavereita ja he ovat kertoneet tästä kulttuurista enemmän.