Pohjois-Marokko

Hei kaikki! <3

Lähdettiin perjantaina klo 2:45 yöllä kohti Marokkoa. Mentiin ensin bussilla satamaan ja siitä laivalla kohti Tangieria. Laivamatka kesti vain reilu tunnin, joten se oli tosi nopea. Oltiin passintarkastuksessa varmaan liki kaksi tuntia ja se oli todella hidas prosessi. Samalla näin ehkä maailman kauneimman auringonnousun, kun aurinko nousi meren takaa aivan punaisena. Afrikka on ilmeisen tunnettu kauniista auringonnousuista.. <3

Ensimmäinen päivä vietettiin Tangierissa ja yövyimme siellä molemmat yöt. Kävimme kallioilla meren lähellä ja muutamilla näkötasanteilla ihailemassa maisemia merelle. Sieltä näkyi myös Espanja. Marokko on niin lähellä Espanjaa, mutta kuitenkin kulttuuri on jotain aivan muuta. Kuitenkin olin yllättynyt siitä, kuinka moni osasi puhua espanjaa ja tavallaan espanjalaisia vaikutteita pystyi huomaamaan. Ensimmäisenä päivänä päästiin myös kamelien kyytiin rannalla ja ratsastettiin niillä pieni kierros. 🙂

Lauantaina herättiin jo aikaisin minareettihuutoon ja lähdettiin 8 aikaan matkaan. Käytiin sinisessä kaupungissa joka on oikealta nimeltään Chefchaouen. Tuolloin satoi vettä, joka vähän harmitti mutta saatiin silti otettua kivoja kuvia paikasta. Sateesta huolimatta kaupunki oli tosi kaunis ja sinne pieneen siniseen kylään hieman eksyimmekin.. Kaupungissa oli todella paljon turisteja, kaupustelioita, pieniä kauppoja, ravintoloita ja köyhyyttä. 

Tämän jälkeen menimme lounaalle Tetuaniin jossa vietimme myös loppupäivän. Söimme keittoa, salaattia ja kuskusia ja kanaa. Oli oikein hyvää ruokaa ja mielestäni marokkolainen keittiö on paljon paljon parempi kuin olin ajatellut etukäteen. Toki ruokaan pitää vähän suhtautua varauksella ja kannattaa olla tarkkana missä syö. Meidän ruokailut olivat järjestettyjä, joten sai ihan hyvällä mielellä syödä :).

Ruoan jälkeen meillä oli opas ja kävelimme kaduilla ja hän opasti ja kertoi kaupungista. Olisin eksynyt kaupunkiin välittömästi, sillä se oli täynnä todella pieniä kujia, jotka muistuttivat täysin toisiaan. Tetuan oli paikka, jossa silmämme avautuivat viimeistään. Se oli likainen ja kaikki ruoka myytiin irtonaisena kadulla. En nähnyt yhtä pienintäkään mini markettia. Maitotuotteet, liha, leipä kaikki oli irtonaisena päivänvalossa ja sieltä ihmiset ostivat ruokansa. Asiakas sai valita häkistä kanan, jonka myyjä sitten laittoi lihaksi.. 🙁 Leivissä ja leivoksissa vilisi ampiaisia ja kärpäsiä, eikä oikein houkutellut niiden ostaminen.. Sitä likaa, roskaa ja köyhyyttä on vaikea valokuvata, mutta vielä vaikeampi selittää. 

Sunnuntaina menimme viimeiseen kaupunkiin, nimeltä Asilah. Se oli tosi erilainen kuin aiemmat paikat. Se oli täynnä katutaidetta, muraaleja, värikkäitä taloja ja turistikauppoja. Ostin sieltä kaksi maalausta muistoksi ja hinta oli vaivaiset 3 euroa. Hintataso on Marokossa edullisempi kuin Espanjassa. Sunnuntai oli aika viileä päivä ja oli todella voimakas tuuli. Kun olimme kierrelleet riittävästi kaupungilla, menimme kavereideni kanssa lounaalle ravintolaan lämmittelemään, jonka jälkeen lähdimme ajamaan kohti satamaa.

Laivamme lähti Espanjaan klo 20, ja lähdimme Asilahista jo klo 15, vaikka matka satamaan ei ollut kuin noin 2h. Passintarkastus on todella hidas prosessi sekä bussi ja auto tutkitaan supertarkasti rajalla. Meille jäi lopulta vain reilu 1.5h luppuaikaa satamassa. Olimme Espanjassa klo 21:30 ja jatkoimme pikimmiten matkaa Sevillaan. Itse olin jo aivan unessa tässä vaiheessa, mutta havahduin reilu tunnin jälkeen siihen, kun olimme pysähtyneet. Pysähdykset ja epätietoisuus on niin tyypillistä, että en edes jaksanut vaivautua kysymään mikä homma. Huomasin silti, että nyt oli joku tilanne oikeasti päällä. Bussikuskimme oli kuullut bussin sisältä koputusta ja tajusi, että joku ihminen on bussin moottorissa/tai muualla bussin sisässä. Kun hän oli mennyt katsomaan tilannetta, siellä oli ollut pieni n. 7-8v poika. Poika ehti juosta metsään ja häntä ei tietomme mukaan saatu kiinni. Odotimme poliisia vaikka kuinka kauan ja matkanjärjestäjät sekä poliisit etsivät poikaa jonkun aikaa…

Asilahissa useampi lapsi tuli kysymään, että voisiko he tulla meidän mukanamme Eurooppaan. Bussiamme vartioi koko päivän Asilahissa kolme poliisia, jotta sinne ei piiloutuisi pakolaisia. Kuitenkin jotenkin sinne oli päässyt kolme lasta. Kaksi lähti matkasta jo Marokon puolella, mutta yksi selviytyi Espanjaan. En halua edes tietää miten kamalaa on olla ahtaassa paikassa 9tuntia ilman ruokaa :(. Meille sanottiin aiemmin, että todella moni lapsi yrittää tehdä tätä jatkuvasti, mutta kaikki jäävät kiinni viimeistään rajatarkastuksessa. Tämä oli kyllä shokeerava kokemus ja kamalaa miten niin pienet lapset edes miettivät tällaista..

Marokko samaan aikaan hurmasi, mutta myös järkytti. Ei todellakaan tarvitse lähteä kauas Euroopasta, kun maailma muuttuu totaalisesti. Myös pakolaisuus on jotain niin kamalaa, että sitä ei todellakaan tee ihminen muuten vaan. Kuitenkin arvostan Marokossa sitä, että heidän oma kulttuurinsa elää vahvasti ja he pitävät siitä tiukasti kiinni. <3

IMG_20181028_184120_372.jpg

IMG_20181028_184120_367.jpg

IMG_20181028_083420_709.jpg

IMG_20181028_083420_696.jpg

IMG_20181028_083420_710.jpg

IMG_20181028_083420_704.jpg

IMG_20181026_112500.jpg

IMG_20181026_114152.jpg

IMG_20181026_143801.jpg

IMG_20181026_201641.jpg

IMG_20181027_073950.jpg

IMG_20181027_104614.jpg

IMG_20181027_105105.jpg

IMG_20181027_121106.jpg

IMG_20181027_151945.jpg

IMG_20181027_153624.jpg

IMG_20181027_162327.jpg

IMG_20181027_170722.jpg

IMG_20181028_081416.jpg

IMG_20181028_101522.jpg

IMG_20181028_101532.jpg

IMG_20181028_103244.jpg

IMG_20181028_113740.jpg

 

IMG_20181028_114301.jpg

IMG_20181028_195627.jpg

IMG-20181028-WA0013.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *