First one

Jo lapsena olin sellainen joka tunsi kaiken täysillä ja innostui helposti. Uusista ideoista, leikeistä ja uusista ystävyyksistä.  Nämä piirteet ovat kantaneet aikuisuuteen saakka, ja siinä missä joskus pidin herkkyyttäni ja impulsiivisuuttani heikkoutenani, olen 30+ vuotiaana oppinut ymmärtämään, että nämä ovat vahvuuksiani  ja  toimivat elämäni punaisena lankana.

Kutsutaan sitä sitten sydämeksi, sisäiseksi ääneksi tai intuutioksi, niin minä kuuntelen sitä. Kaikessa. Se on johdattanut minua elämässäni mitä uskomattomampiin, ihanimpiin hetkiin ja seikkailuihin. Se johdatti minut jo kaksikymppisenä rakastuneena naisenalkuna muuttamaan Ruotsiin. Sittemmin meille tuli ero seitsemän yhteisen, kauniin vuoden jälkeen. Olen kiitollinen, että uskalsin tuolloin rohkeasti lähteä muiden jarrutteluista huolimatta. Omaa ääntäni kuunnellessani koen toimivani oikein vaikka asiat eivät aina menisikään toivotusti. Päätös päätökseltä, löydän kuitenkin vahvemmin juuri sen oman tapani toimia.

Myöhemmin sisäisen ääneni kuunteleminen johdatti minut Australiaan ja lukuisiin muihin eri maihin 22-kuukautta kestäneellä reissullani, jonka kohteet määräytyvät spontaanisti sitä mukaan kun reissu eteni. Se johdatti minut muuttamaan Etelä-Afrikkaan ja viimeisimpänä se on johdattanut minut takaisin Suomeen viime vuonna etsimään elämäni suuntaa ja itseäni omassa kotimaassani. Se unelma siitä, mitä elämä voi parhaillaan olla, siihen minä uskon, sitä minä elän ja sitä minä tavoittelen.

Intuutioni avulla olen haalinut elämääni oikeita ihmisiä jotka tuovat minulle energiaa, ja sitä kuuntelemalla olen rohkaistunut ottamaan etäisyyttä niistä,jotka sitä vievät tai jotka eivät antamaani energiaa osaa arvostaa. Sydämeni seuraaminen on tuonut elämääni myös romanttista rakkautta, yksipuolista rakkautta, tuhoisaa rakkautta,rakkautta joka ei ollutkaan rakkautta, pyyteetöntä rakkautta sekä rakkautta ystävyyden muodossa.  Kumppania minulla ei vielä ole, mutta toivon elämääni astuvan jonkun, joka ajattelee elämästä ja arjesta yhtä epätavallisen tavallisesti kuin minä. Toivon tapaavani pian hänet, joka ei yritä repiä minua pilvilinnoista alas tai kahlita paikoilleen, vaan tukee minua unelmissani ja elää sitä kanssani. Kunnes tapaan hänet, näin on erittäin hyvä sillä minä olen onnellinen.

Uskon myös vahvasti pysähtymisen voimaan. Uskon kodin ja paikoillaan olon tuomaan onneen yhtälailla kuin uskon uusien kokemusten tuomaan onneen. Uskon, että oma ääni löytyy joskus vain olemalla paikallaan. Muuten se eksyy helposti muiden äänien joukkoon. Siksi minäkin pysähdyin ja tulin Suomeen. Hakemaan elämääni ja mieleeni rauhaa ja sitä kuuluisaa onnea, joka kumpuaa sisältä päin.  Ja onni löytyikin seikkailun ja rinkan lisäksi myös omasta kodista, ihanista rutiineista ja arjen pienistä asioista, joita arvostan suuresti nyt, ja tulevaisuudessa.

Palasin Suomeen 16 kuukautta sitten. Onneksi palasin. Pelkäsin, mutta uskoin sen olevan oikea päätös, mitä se myös oli. Ei aina helppo, mutta palkitseva, Suomi-aika on tulossa nyt kuitenkin hetkellisesti päätökseensä kun kodistani tulee väliaikaisesti ystäväni koti, ja minun on jälleen aika kokea mitä maailmalla on tarjottavana..Matkan alkupää on suunniteltu tarkemmin, loppu hatarammin.

Sydän saa näyttää tien tässäkin asiassa.