VÄLKOMMEN
Hej på er alla!
Kauan lupailemani ”tervetuloa kotiini” -postaus olisi nyt viimeisiäkin kuvia vaille valmis. Sekä snäpissä että blogin kautta elämääni seuraavat tietävätkin jo entuudestaan, että muutin hieman päälle kuukausi sitten ensimmäiseen omaan kotiini landelta kaupunkiin. Toki näin pienessä merenranta-kaupungissa asustellessa voisi ajatella asuvansa joka tapauksessa ”landella”, olipa kyseessä sitten mikä kaupunginosa tahansa. Oma 30 neliöinen vuokrayksiöni sijaitsee kuitenkin aivan kaupungin sydämessä, joten kaikki palvelut ovat lähellä mua ja työmatkakin hoituvat säässä kuin säässä fillarilla etäisyyksien ollessa suhteellisen lyhyitä. Vaikka arkeani ympäröivät iltaan asti auki olevat kaupat, putiikit ja kahvilat, rauhoittuu keskustan syke aina suunnilleen seitsemän jälkeen illalla ja ympärille laskeutuu tyyni hiljaisuus. Rakastankin lähteä niin harvoina vapaailtoinani käymään rannassa iltakävelyllä, kuunnella meren ääniä ja pysähtyä hetkeksi. Täällä oman rauhan ja oman tilan löytää keskustassakin asuessaan, mikä on itselleni tärkeää.
Joko saitte tarpeeksenne ulkoisista seikoista höpöttämisestä, ja olette valmiita kurkistamaan sisälle asuntooni? Tervetuloa muruset. ♥
Asuntooni sisään astuttaessa päästään suoraan keittiöön, joka on asunnon neliöihin nähden todella hyvän kokoinen. Tämä oli itselleni ehdoton plussa, koska tykkään häärätä keittiössä ja kokkailla, ja tarvitsen riittävästi kaappi- ja laskutilaa! Keittiön vieressä on pienehkö vessa- ja suihkuyhdistelmä, jonne onnekseni mahtuu nipin napin myös pyykinpesukone. Masiina saakin laulaa useamman kerran viikossa, sillä vaikka asun ylhäisessä yksinäisyydessäni, siunaantuu jostakin aina kasa päin pesua kaipaavia treeni- ja työvaatteita, liinavaatteita, pyyhkeitä… u name it!
Makkarini on myös ihanan avara, ja asunnossa ensinäytöllä käydessäni vuoden 2017 marraskuussa ihastuin välittömästi kahteen isoon ikkunaan leveine ikkunalautoineen, jotka mulla on sekä keittiössä että makuuhuoneessa. Ikkunoista tulviva luonnon valo tuo realistisesti ajatellen pieneen kämppääni roimasti tilan tuntua, ja valkoiset seinäpinnat vain lisäävät vapauden tunnetta. Suosimalla vaaleita ja maanläheisiä sävyjä haluan tehdä omasta kodistani paikan, jossa voin rauhoittua eivätkä miljoonat eri värit räisky silmissäni. Särmää tuovat ne pienemmät asiat, kuten vaaleanpunaiset Kastehelmi -tuikut, harmaan ja hopean sävyt, sekä jotkin esineet. Ja tuo vanha kamiina… äääk, mulla ei ole sanoja sille! Rakastan sitä. Ja mikä tuuri mulla kävikään, kun olin jo viime loppukesästä ostanut ison hopeakarmisen peilin Jyväskylän opiskelija-asuntooni täysin tietämättömänä siitä, että tulisinkin vain muutaman kuukauden kuluttua muuttamaan Jyväskylän sijaan Tammisaaren keskustaan, vieläpä asuntoon, jossa on hopean väriset ovet ja sirot koristekuviot omaava kamiina!
Asunnossani iloa mulle sisustuksen suhteen tuo myös ehdat mäntylattiat. Ne paitsi muistuttavat mua rakkaasta lapsuudenkodistani, myös tuovat vanhassa puutalossa sijaitsevaan yksiööni tietynlaista rustiikkista fiilistä – sitä maalaisuutta, jonka perään Salon ytimessä asuessani haikailin. Tämä on asunto, jossa koen aidosti oikeasti olevani omassa kodissani. Lisää luonnetta kodilleni antavat perheeltä ja ystäviltä saadut pienet sisustusartikkelit, kuten sängyn päälläni olevat tyynyt ja viltti, purkit kahvin puruille ja puurohiutaleille, vessan saippua- ja hammasharja kipot sekä kauniit keittiöpyyhkeet. Olen luonnollisesti myös itse sijoittanut asuntooni taloudellisia resurssejani melko paljon, joten tieto esimerkiksi siitä, että ison parisängyn tai mikron on ostanut itse, tekee kaikesta jollain tapaa entistä merkityksellisempää.
Tällainen pieni ja simppeli asuntoni siis on. Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta, vaikka se onkin ihan erilainen kuin mitä yleensä kirjoittelen! ♥
xx Lotta