TSÄDÄM – TIESITKÖ TÄTÄ?
Jumppailin tässä yksi päivä pitkästä aikaa ystävieni kanssa salilla, ja treenin jälkeen toinen heistä tokaisi, että voisin hyvin tehdä jonkinlaisen paljastuspostauksen itsestäni, sillä omaan kuulemma hieman erikoisia tapoja:D Itseni nöyryyttämisen uhallakin päätin ottaa haasteen vastaan, joten täältä pesee!
1. Vaikka tykkäsin pienenä margariinista kovastikin (äiti ehkä muistaa…), en tätä nykyä käytä leivän päällä lähes koskaan mitään levitteitä. En vain erityisemmin pidä margariinien mausta, joten ladon salaatit, juustot ja kinkut leivän päälle mielummin sellaisenaan. Joskus sipaisen leivän päälle ihan oikeaa luomuvoita, mutta tätä tapahtuu todella harvoin ja silloinkin se voin määrä on hieman surkuhupaisa.
2. Kehoni on kova naksumaan, ja esimerkiksi niskani saattaa naksahtaa ihan vain sisään hengittäessäni. Tämä on toisinaan aika rasittava vaiva, koska naksuminen ei tunnu mitenkään erityisen miellyttävältä… Olen käynyt puhumassa ongelmasta niin lääkärin kuin fysioterapeutinkin kanssa, mutta ainakaan toistaiseksi ei apua ole löytynyt.
3. Kuuntelen treenatessani aina musiikkia. Usein laitan Spotifystä jonkun sellaisen listan, jossa on vähän sekalaisesti kaikkea, mutta pääasiassa treenimusana toimii amerikkalainen räppi, jota mixaa jotkin satunnaiset rock- tai EDM-kappaleet.
4. Olen välillä aika nuukaniilo. Jostain mun sisältä on kaivautunut esille kunnon laturinatsi, joka nappaa turhaan ilman mitään ladattavaa laitetta pistorasiassa killuvat laturit veks, ja sammuttelee valot niistä huoneista, joissa ei ole ketään tai jonne kukaan ei ole menossa. :D
5. Välillä mun tekisi mieli repäistä ja leikata tukkani selkeästi lyhyemmäksi. En kuitenkaan uskalla tehdä tätä, koska kun ysiluokalla pyysin äitiäni leikkaamaan multa huonot latvat pois – eli noi 5 cm – ilmoitti äitini varovasesti puolivälissä urakkaa, että ”Noh, näistä lähtee nyt noin 15 senttiä…” Lopputulos oli siis piiiiiirun verran lyhyempi kuin olin ajatellut, ja nauruitkien totesin, no more polkkatukkaa mulle!
6. Mulla on ollut ripsienpidennykset useammankin kerran, ja voi että, kun ne helpottaa treenaajan elämää PALJON. Treenaan lähes aina meikit naamassa, koska menen salille mahdollisimman pian töiden jälkeen, jonne olen tehnyt jo aamulla meikin. Siellä ne ripsarit kuulkaa valuu pitkin poskia kuin Niagarat, no can do! Koska mulla on muutenkin aika vaaleat piirteet, näytän meikittä tai kulmia värjäämättä aika ruppanalta. :D Microlabing kulmat kiinnostaisi, mutta toisaalta olen niitäkin kohtaan vähän skeptinen. Mitä jos jotain menee pieleen, miten omat kulmat reagoi niihin ja saako lopputuloksesta luonnollisen näköisen? (Jos sä tiedät asiasta enemmän tai sulla on omia kokemuksia, kerro ihmeessä mullekin!)
7. Kauneuden hoitoon liittyen tahtoisin myös ottaa geelilakkaukset omien kynsien päälle. Epäilen kuitenkin vahvasti lakkauksien kestävyyttä omalla ”arkikulutuksellani,” johon sisältyy ulkona olemista, lasten kanssa touhuamista, kuuman tiskiveden kanssa lotraamista sekä salitreenejä. Ehkä sitten, kun opin muistamaan hieman varoa niitä kynsiä!
8. Löydän itseni toisinaan mitä erikoisimmista tilanteista vieraiden ihmisten kanssa. Olen kääntynyt hämmentyneenä ympäri vastaantulijan huutaessa perääni ja pyytäessä kahville, kävellyt kaverin kanssa kaupungille ja miltei konkreettisesti törmännyt mulle ruusua tuovaan, entuudestaan ihan tuntemattomaan henkilöön, viettänyt pari super hauskaa tuntia naapurin mummon tykönä ratkaistessani omaan asuntoon sisälle jääneen puhelimen ja avainten ongelmaa, ja onnistunut kävelemään päin postilaatikkoa välittömästi naapurin miehen kysyttyä, miten mulle voikin aina tapahtua jotain. Niin… emmäkään tiedä.
9. Kun olen perheeni luona landella ja huollan kehoa olkkarissa, tulee koiramme aina ”venyttelemään” kanssani. Nemo tuo kaikki mahdolliset rotta-, hanhi- ja sorsalelunsa, viskelee niitä ympäriinsä ja suunnilleen jyrää päälleni kieriessään matolla. Jalkoja venytellessäni jätkä asettuu usein reteästi pitkäkseen lepäävän jalkani päälle, eikä ole asiasta moksiskaan. Voi että, kun tuo hauvavanhus on aina vain niin rakas ja hellyttävä!
10. En ikinä uskalla katsoa kelloa yöllä, jos en saa unta. Jos olen ajatellut meneväni nukkumaan vaikkapa kello 22, ja tunnen vielä arviolta noin tunnin päästä, etten tule saamaan unta, yritän vain ajatella jotain mukavaa. En siis rupea selaamaan puhelinta tai nouse ylös ja rupea tekemään jotain, vaan saatan lukea hetken kirjaa ja sitten yrittää nukahtaa uudestaan. Jos erehdyn katsomaan kelloa, alan vain turhaan panikoimaan: ”SHIIIT, kello on jo näin ja näin paljon, enkä mä vieläkään nuku!” VIRHE !!!
11. Mulla on joku ihme vietti sellaisiin kivoihin pikkujuttuihin, joita voi antaa ihan kenelle vain. Oli se sitten vastaantulijalle suotu hymy kävelylenkillä, oven avaaminen tai ihan vain kiittäminen esimerkiksi kahvilassa ystävällisestä palvelusta. Mä olen myös just se asiakas, joka ruokakaupasta lähtiessään huikkaa vielä ”tack å hejdå!” …
12. Näytän monen mielestä kaukaa katsottuna paljon pidemmältä, kuin mitä todellisuudessa olenkaan. Kuulemma, kun mun viereeni tulee seisomaan, on todettava, että mä oonkin yllättävän lyhyt. Jahas, no kiitti sit kai! :D
Semmoisia paljastuksia! Tiesitkö näistä jo jotain, tai tuliko näissä eteen jotain sellaista, mitä ei olisi koskaan voinut arvata? ;)
xx Lotta