TULIKO JOULUNA VEDETTYÄ KOKO MENU? NIIN MINUNKIN

Sanonta kuuluu, ettei sillä ole väliä, mitä syö Joulun ja Uuden Vuoden välillä, vaan sillä, mitä syö Uuden Vuoden ja Joulun välillä. 

Omaan maanläheiseen ajatusmaailmaani tämä lausahdus sopii kuin nappi silmään, sillä lajivalinnastani huolimatta en ole valmis menemään tiukan linjan ruokamarttyyrina läpi vuoden. Etenkään silloin, kun ollaan rehellisellä harjoituskaudella. Kisadieetit ovat asia erikseen, ja jos mulla olisi nyt kiristelyt hyvässä vauhdissa, olisi munkin jouluruokailu mennyt tarkan kaavan mukaan. Tänä vuonna näin ei kuitenkaan ole, ja olenkin nauttinut jouluruuasta hyvällä omatunnolla aina perjantaista Joulupäivään asti!

 

 

Mitä on siis tullut nautittua?

– riisipuuroa voisilmällä (kyllä, yritän totutella voin makuun!)

– itse tehtyä porkkanalaatikkoa

– joulukalkkunaa

– graavilohta

– perunaa

– rosollia

-vihersalaattia

– pähkinöitä ja manteleita varmaan koko vuoden tarpeiksi

– suklaata

– punaviintä (joka oli aivan liian tanniinista)

– omenoita

… 

 

 

jäiköhän jotain nyt mainitsematta… En nimittäin ole laskenut joka ikistä suupalaani ruokavalioni makroihin ja mikroihin sopivaksi, vaan ruokapuntari joutui jäähypenkille pyhien ajaksi. Jos vuodessa on jokin tietty kohta, jolloin tahdon hetkeksi irroittaa otteeni muutoin tarkasta ruokailustani, niin Jouluna. Koen, että joulun henkeen kuuluvat lepo ja muutaman päivän ajan jatkuva ajassa ja hetkessä leijaileminen saavat näin harjoituskaudella ulottua myös urheiluun, ja siihen, ettei Jouluna ole mikään pakko treenata tai laskea syömisiään. Se ei tarkoita sitä, etteikö niin saisi, voisi tai tilanteen edellyttäessä (esim. juuri se kisadieetti) jopa pitäisi tehdä! Jos kuitenkin ajatellaan ihan maalaisjärjen kanssa, on todettava, ettei ihminen, jonka ruokailu lähtee alun perinkin terveelliseltä pohjalta, tule luultavasti vedettyä niiiin dramaattisia ruokaövereita Jouluna(kaan), että hän joutuisi sen vuoksi potemaan järkyttäviä vatsakipuja, saati sitten pohjatonta syyllisyyttä. Ruuasta ja juomasta todellakin saa nauttia, eikä kerran vuodessa nautittavasta Jouluaterionnistakaan muodostu ongelmaa, kun pohjalla ovat jo valmiiksi fiksut elämäntavat ja järkevä arkiruokailu. Oman vatsalaukun vetävyyden tunteminen ja sen kunnioittaminen ovat ihan yhtä arvokkaassa asemassa arjessa kuin Joulunakin, vaikka ravinto itsessään olisi jotain aivan normaalista poikkeavaa! Itse en välitä joulukinkusta, mutta kalkkuna kyllä maistui. En myöskään ole mikään sokerihiiri, vaan nautin pikemminkin suolaisesta ruuasta. Niin joo, ja noi Irtosnacksit, pähkinät ja suklaa… No words needed.

 

 

Nyt pyhät alkavat kuitenkin olemaan takana päin, ja niin on myös lepsu syöminenkin. Omalla kohdallani ruokailuani ja treenejäni ohjaavat paitsi halu elää terveellisesti, myös asetetut tavoitteet. Ja tiedättekös, en ole ollenkaan pahoillani joutuessani ”luopumaan” täysin puntarittomasta elämästä (vaikken puntaria joka ruoka-aineeseen käytä normaalistikaan) ja voi-niin-voimakkaasti kutsuvasta sohvan nurkasta! Fiilis juuri nyt on energinen ja muutaman päivän perusarjesta totaali irtautumisen jälkeen niin paljon virkeämpi, että oikein tunnen, miten koko kroppa on saanut palautunut ihan huolella. En malttaisi odottaa, että pääsen taas salille, vaikka tiedän tulevani hikoilemaan pienen possun lailla:D Mutta mikä oliskaan kivempaa, kuin puskea treeneissä iloisella mielellä ja akut ladattuina! Tänä vuonna toimin uuden treeniohjelmani vuoksi niin, että paukutin treenejä hiukan plakkariin jo ennen pyhiä, ja lunastin näin itselleni pari perättäistä lepopäivää, jotka tulivatkin juuri sopivaan saumaan kaikin puolin. Ja tiedän, että tänään on vielä pyhäpäivä, mutta aion silti hilpaista iltapäivästä salille selkätreenin pariin – koska mä voin, hih! 

 

xx Lotta